Tuplaveen tollerit

Kasvattajan painajaisuni-huonoja uutisia

2011-10-31T23:50:00.000+02:00

Kuluneet viikot ovat olleet kasvattajana niitä kurjimpia. Willan Wilho poika on sairastellut. Kaikki alkoi jo syyskuussa, ennen pentutreffejä Wilho oireili kuumeella ja tulehdusarvot olivat koholla. Antibioottikuuri paransi oloa hetkellisesti, mutta kuumeilu palasi takaisin. Seuraavaksi ell diagnosoi Wilholla eturauhastulehduksen, koska toinen rauhanen oli selkeästi turvonnut. Wilholle määrättiin tulehdukseen lääkitys ja oireet jälleen helpottivat.Kunnes kuume nousi taas ja Wilho alkoi kannatella päätään kummassa asennossa. Hoitava ell ei kuitenkaan ollut pään asennosta niinkään huolissaan ja taivuteltuaan niskaa ja päätä oli sitä mieltä, ettei viittaa tollereilla yleiseen steriiliin aivokalvontulehdukseen.

Kuumeilu jatkui ja seuraavana viikonloppuna Wilhon kanssa jouduttiin lähtemään päivystykseen, koska alkoi selkeästi olemaan kipeä ja aristamaan niskaansa ja piti päätä hassussa asennossa. Päivystävä ell otti viljelynäytteet tutkittavaksi, että löydettäisiin tulehdukseen auttava lääke. Omistaja alkoi tässä vaiheessa kovasti epäilemään, että mahtaisiko oireet kuitenkin viitata aivokalvontulehdukseen. Päivystävällä lääkärillä ei kyseisestä sairaudesta ja muistakaan autoimmuunisairauksista ollut kokemusta eikä siis oikein osannut diagnosoida siihen suuntaan. Viljely ei antanut vastauksia seuraavalla viikolla, joten päätettiin aloittaa kortisoni todella pienellä annostuksella.Wilhon vointi oli jo huomattavasti parantunut.

Kovasti soiteltiin omistajien kanssa ja pohdittiin Wilhon sairastelua. Mullakaan ei ole kokemusta ai sairauksista, joten vastauksia ja ohjeita piti yrittää onkia eläinlääkäreiltä ja muilta mahdollisilta koiratutuilta. Turusta löytyikin autoimmuunisairauksiin (ja noutajiin) perehtynyt eläinlääkäri T.Illukka, jonka vastaanotolle Wilho vietiin. Illukka otti Wilhon sairastelun selvittämisen asiakseen ja koiruudesta otettiinkin monia testejä. Mm. borrelioosi ja reuma-ja nivel testit olivat kaikki negatiivisia. Selvisi, että ainoa keino selvittää oliko sairauden syynä aivokalvontulehdus oli selkäydinnäytteenotto, jota ei enään tässä vaiheessa voinut tehdä, kun kortisonilääkitys oli aloitettu- harminpaikka! Ja selvisi myös se, että eturauhastulehdukseen oli määrätty sulfaa ja annostus oli liian iso (34kg koiralle, kun Wilhon paino 13kg). Ell Illukan mukaan mys Sulfa saattaa aiheuttaa jäykkyyttä koirassa... Wilhon vointi oli kuitenkin hyvä- koiruus oli jo ihan normaali, joten kortisonia päätettiin jatkaa ja annosta hieman nostettiin.

Nämä epäselvät useat diagnoosit,sairastelun pituus ja oireiden sahaaminen edestakaisin, lääkitykset, 3 eri eläinlääkärin eriävät mielipiteet ja lusikat tässä sopassa sekä lukemattomat kysymykset pyörivät meillä kaikilla päässä. Epätietoisuus sairastelun oikeasta syystä ja arvailut tuntuivat pahalta. Myöskin pelko mahdollisesta turhasta kortisonin syöttämisestä kasvavalla koiralla mietitytti. Muutama viikko kortisonin aloittamisen jälkeen omistajat päättivät kokeilla eläinlääkärin ehdottomaa ainoata keinoa aivokalvontulehduksen mahdollisuuden selvittämiseksi. Eli kortisoni jätetiin pois. Ell mukaan oireet palaavat n. viiden päivän kuluessa, jos kyseessä mahd. on aivokalvontulehdus. Alkuun kaikki näytti lupaavalta. Viikonloppu sujui hyvin ja sunnuntaina ( eli eilen) näin Wilhoa omistajineen ja kaikki oli kunnossa. 4.aamuna eli tänään Wilholle oli noussut taas korkea kuume ja pää oli jälleen hassussa asennossa. Voihan ********!!!! Oireet viittasivat niin vahvasti nyt aivokalvontulehdukseen, että selkäydinnäyte (olisi pitänyt lähteä samantien Hesaan ottamaan) päätettiin jättää ja kortisoni aloitettiin jälleen hieman isommalla annostuksella.

Tuntuu niin pahalta ja harmittaa sanomattoman paljon!!! Todella kurjaa... Onneksi kuitenkin Wilho voi hyvin- kortisoni auttaa ja koira on taas oma itsensä, jos ei oteta lukuun lääkkeen aiheuttamia sivuoireita. Se on pääasia! Ennuste tälläisissä tapauksissa on myös yleensä ihan hyvä, joskus oireet häviävät ensimmäisen kuurin jälkeen, joskus tarvitaan useimpia, mutta yleensä 2 vuotiaana oireet helpottavat.

Wilhosta on otettu verinäytteitä Hannes Lohen tutkimukseen, lähetetty näyte Ana-testiä varten Ruotsiin ja omistajat ovat jo olleetkin yhteydessä tollereiden jalostustoimikuntaan. Ana-testin tuloksia ei olla vielä saatu, mutta Ruotsista kommentoitiin, että yleensä näissä alle 2-vuotiaiden koirien aivokalvontulehdustapauksissa näyte on jostain syystä usein negatiivinen. Mutta testituloksia siis odotellaan.

Mun omiin jalostussuunnitelmiinhan tämä vaikuttaa täysin eli oma narttu Wii, kuten koko pentue suljetaan jalostuskäytöstä. Kurjaa, mutta elämä on.

Kiitos teille kaikille mukana eläneille, Wilhon ihanille omistajille joiden kanssa ollaan vahvasti eletty tätä murhetta ja pidetty yhteyttä sekä Niinalle, joka on myös ollut vahva tuki, apu ja kuuntelija tässä sopassa. Kovasti vielä rapsutuksia ja tsemppiä rakkaalle lapselle Wilholle! <3

Tuplaveen pentutreffit Vantaalla 25.9

2011-10-31T17:58:00.001+02:00

Tässä kuvasatoa pentutreffeistä :) Mukava ja aurinkoinen päivä Vantaalla. Ohjelmassa oli rauniotoimintaa Niinan opastuksella, hakuruutuilua dameilla ja lokin ja sorsan siipien kantamista. Ihana jälleen nähdä melkein vuodenikäisiä pantusia ja heidän omistajiaan :) Kiitos teille ja tietty extara kiitokset Niinalle!!!:)

Mukavina uutisina näin jälkeenpäin vielä agituloksia- Wäinölle tolleriagimestaruuksien 3.sija ja piirimestaruus hopeaa! :)Willa pääsi tulevaksi kaudeksi mukaan Tamskin valmennusryhmään :)

Kaikesta huolimatta hieno HyppySERTI! :)

2011-09-11T20:20:00.000+03:00

Tänään saatiin tulos- ja nollaputki avattua Willalle ja Wäinölle Nokialla. Wäinön kanssa takaaohjaamalla korjailtiin nollatulos hyppyradalta ja palkintosija 3. Willan meno oli yhtä vauhdikasta ja kivaa, kun viimekisoissakin ja hyppyradalla saatiin kaikki natsaamaan hienosti ja palkaksi upea nollatulos, voitto ja vielä se hyppysertikin! :) Aivan mahtavaa! Voitte uskoa, että hymyilytti:)

Huolimatta hienoista tuloksista ja muuten mukavasta ja aurinkoisesta kisapäivästä jäi näistä kisoista kyllä paha maku suuhun. Siksi en voi olla purkamatta harmitustani tänne. Järjestelyä en moiti-seura hoiti asiat hienosti ja jaksoivat vielä olla kisailijoillekin ystävällisiä. Sen sijaan moite kohdistuu tällä kertaa kisatuomareihin. Ensimmäinen vastoinkäyminen oli kyllä itseaiheutettu. Ekaa kertaa kisahistoriassani sain huomautuksen tuomarilta. Agiradalla jolla teimme edelleen tulosta (ei siis hylkäystä alla) ja Wäinön tullessa ilman lupaa A:n kontaktilta otin nopeasti esteen uudestaan ja olimme sen jälkeen poistumassa radalta. Täysin normaali tilanne kisoissa- tälläistä näkee useamman kerran radan aikana. Tällä kertaa kiukkuinen tuomari syöksyi koiran eteen sen laskiessa kontaktilla ja yritti estää sen alastulon huutaen samalla, että ei saa treenata. Nolona pyytelin mokaani anteeksi, mutta tuomari vastasi , etten saa anteeksi. Kysyi kilpailunumeroni ja sanoi antavansa huomautuksen. Olin kyllä hieman ymmälläni tilanteesta. Tunnustan, etten täysin kuunnellut 2. radan tuomarinalku puhetta, mutta 1.radalla tai kyseisellä radalla, jossa alkupuhetta ei edes ollut tuomari ei erikseen kieltänyt kontaktin uusimista tai treenaamista, puhui kyllä kisanomaisesta jatkamisesta hylyn jälkeen. Myöskään muiden kilpailijoiden esteiden uudelleen suorittamiseen tai kiroiluun radalla en huomannut, että tuomari olisi mitenkään puuttunut. Eli vain me saimme vihat niskaamme. Tästä jäi kyllä itselle pahamieli..

Tauon aikana episodi ehti unohtua ja hyvillä mielin tulin kisaamaan medeihin. Todetakseni vaan, että mukava harrastus oli kyllä kaukana näistä agilitykisoista. Tuomarin kiirehtiessä(aikataulu kuitnkin yli puoli tuntia etuajassa),sättiessä kova äänisesti yhtä lähdöstä hieman myöhästynyttä kilpailijaa ja kiristäessä ekan agiradan tuomarin puhuttelussa "jos joku uskaltaa treenata yhelläkään kontaktilla niin joutuu itse mikkiin kertomaan perustelunsa miksi teki näin koko kisakansalle" (ja siis tässä vaiheessa ei ollut vielä yksikään medikisailija suorittanut ainoatakaan kontaktia- eikö pelkkä kielto niiden treenaamisesta olisi riittänyt?..) alkoi tuntua siltä, että anteeksi kun olimme ilmoittautuneet kisaamaan. Edes hyvät tulokset eivät saaneet pelastettua kotimatkan harmitukselta.

Tämän purkautumisen jälkeen täytyy todeta, että opinpahan agilitystä tänään taas jotain uutta. Samalla tuli opetus taas siitä, että tämä laji todellakin opettaa nöyräksi- myös tuomareiden kautta.

Hyllyjä varastoon

2011-09-09T15:15:00.001+03:00

Kisakausi starttasi jälleen heinä-elokuun vaihteessa. Wäinön kanssa ollaan tahkottu kovin hylly-painotteista tulosmerkintää koko syksy. Suurimpana syynä siis ohjaajan kyllästyminen "sinnepäin" kontakteihin. Eli monta rataa (nolla sellaisiakin) on hyllytelty kontaktien uusimisella, kun ei koiruus ole pysynyt vapauttamiseen asti kontaktilla. Kovia tuloksia metodilla ei ole toistaiseksi saavutettu. En oikein tiedä miten edetä.. Kun heti lopettamisella ei ole ollut mitään vaikutuksia, oon nyt tehnyt niin, että ilman lupaa kontaktilta tullessa kiellot ja suuttuminen ja jos seuraavakaan radalla oleva kontakti ei toimi niin suuttuminen ja pois. Tuloksena tietenkin, että ikinä eka kontakti ei siis toimi...Huokaus. Välillä näyttää alastulot loistavilta, mutta seuraavalla radalla voi homma olla taas ihan eri. No niitä yritetään vielä hioa. Viime viikonloppuna käytiin kyllä pohjamudissa myös ohjaukselliseksi. Oli aika kurja olo, kun mikään ei toiminut- ohjaaja kuutamolla, koira hötkyili eikä putken päätä löytynyt millään.

Willan kanssa on muutamat kisat myös startattu. Täytyy todeta, että alkaa olla jo perinne, että ennen juoksuja se kulkee tosi hyvin! Vauhtia piisaa ja meno tuntuu hyvältä. Niin nytkin. Harmi, ettei se vaan näy vielä tuloksissa. Ansat vetää puoleensa ja oma ennakointi ei oo täysin toiminut. Mut pääasia että meno tuntuu hyvältä ja vauhdikkaalta ja on oikeasti kivaa!

Wii on alkanut treenailla uudella kotikentällämme vähän tavoitteellisemmin agilitya. Oppii tytteli ihanan nopeasti uusia asioita. Mittasin elokuussa Wiin vielä mediksi, toivottavasti ei kasva enempää :)

Tänään nuuskittiin verijäljet lähimetsässä. Hienosti löytyi peuransorkka jäljen päästä. Willa ihastui uuteen tuttavuuteen eli sorkkaan kovasti ja kantoikin sitä häntä heiluen, ylpeänä muille esitellen metsässä.

Ihana kesä

2011-08-05T15:57:00.000+03:00

Heinäkuu on hujahtanut ohi nopsasti ja ilman päivityksiä. Osittain siitä syystä, että ollaan vaan "kesäilty" ja osittain siksi, että suurin osa ajasta kuluu kuitenkin raksatyömaalla.

Kisakausi kerittiin aloittaa Wäinön kanssa viime viikonloppuna Orivedellä. Tauko ja vähäinen treeni oli tuottanut tulosta- meno ei kyllä näyttänyt agilityltä ollenkaan... Viimeiseltä radalta väännettiin kyllä kovasti nollaa, mutta A:n kontaktilta kun ponkastiin ilman lupaa niin hyllytin uusimalla. Ärsyttti, kun edellisellä radalla kontaktit oli niin hienoja, joten en halunnut pilata hyvin alkanutta kontaktitehotreeniä. Muuten radat kivoja, Salmemaisen hauskoja. Ei ehkä meille rytmitykseltään parhaita mahdollisia, mutta mä kyllä tykkään niistä hieman erilaisista ratasuunnitelmista. Pitää vaan asennoitua niihin, että mitä vaan voi olla vastassa:) Ja onhan se jännää katsoa radanrakennusta ja nähdä minkälaisia kuvioita sinne milloinkin ilmaantuu!

Pentu pentunen on varttunut kesällä naiseksi. Wiin ensimmäiset juoksut olivat samoihin aikoihin kuin äidillään aikanaan. Eli 8kk paikkeilla, heinäkuussa. Nyt kun uskaltaisi mitata pikkutollerin korkeuden...

AGILITY SM-kisat Nastolassa

2011-06-22T23:48:00.005+03:00

Vuosi on taas metsästetty välillä tuskanhikeäkin vuodattaen SM-nollia. Wäinö sai tänä vuonna nollat kasaan ihan hyvällä aikataululla keväällä. Willalta nollat jäi saamatta, mutta sen sijaan se pääsi tolleriyhdistyksen SM-joukkueeseen mukaan Hannan kanssa. Myös Wäinö edusti yhdistystä maxijoukkueessa.

Tulokset jäivät tänä vuonna tekemättä. Wäinön kanssa taituroitiin 2xhyl ja Willa teki myös hyllyn väärään päähän putkea. Joukkueiden osalta tulokset jäivät myös saavuttamatta ja muutamista tosi hyvistä radoista huolimatta kumpikin joukkue jäi siis ilman tulosta eli hyl. Joukkueista täytyy sanoa, että vaikka tulosten saaminenkin olisi mageeta niin hienointa oli, että saatiin taas rotujoukkueet kasaan-ihanan aktiivista agiväkeä yhdistyksessä:) Upeaa oli katsella taitavien punaturkkien menoa kisoissa ja varmasti edustettiin tollereita hienosti! Kiitos teille Tarja ja Rumba, Annika ja Minni, Pena ja Raisa, Nette ja Itu, Kirsi ja Caro, JOnna ja Choco ja tietty lainakuski Hanna :)

YksöisVeet eli Viski ja Viggo pääsivät hienosti yksilökisassa finaaliradalle. Niiden finaaliradat löytyvät Royal Caninin sivuilta. Onnittelut vielä!

SM-kisat nostivat esiin monenmoisia mietteitä. Yksilöradan pettymys pisti miettimään, että oliko se toisen esteen jälkeinen hylkäys koko vuoden nollajahdin arvoista..? Tuleeko mun oma pää kestämään ikinä arvokisojen aiheuttamaa painetta-jos karsintaradalla jo miettii, että apua jos tekeekin nollan ja "joutuu" finaaliin... Jos meiän ratasuorituksiin ei oo mahdollista yhdistää sanaa huolellisuus ja varmistelu- voiko tärkeitä ratoja saada ikinä onnistumaan, kuin tuurilla? Miten finaaliradalla kisanneet koirakot voivatkaan olla NIIN hyviä, miten tulla niin taitavaksi ohjaajaksi..?
Suurimmasta tunnemyrskystä selviytyneenä sitä osaa jo vastata joihinkin kysymyksiin ja kääntää epäilyt positiivisiksi ajatuksisksi. Eihän tuota arvokisapaineistusta voita tai ainakaan vähennä, kuin kisaamalla. Onhan itse SM.iin pääsykin jo iso saavutus- sen eteen kannatta ponnistella:)

Nyt siirrytään hetkeksi kisaamisesta kesälomille. MM-karsinnoissa meitä ei nähdä radalla siitäkään huolimatta, että karsintatulokset olisi kerättynä ja pääsylippu lunastettuna Seinäjoelle. Homma ei pelitä ihan niin hyvin, että kannattaisi nyt lähteä niin isoihin karkeloihin mukaan. Keskitytään nyt treenaamiseen enemmän:)

Nastolassa muuten koin iloisen yllätyksen, kun törmäsin alueelle tullessa Pikkusaaren isoon mainosständiin, jossa leijaili tutun näköinen tolleri renkaan läpi. Meiän Willa oli päässyt linssiludeksi ja malliksi tauluun! Aivan ihana kuva pikkuketusta :)

Wäinö loikan kuvasi Sirpa Saari

Huippukiva viikonloppu:)

2011-05-29T21:10:00.000+03:00

Wilho ihanainen velipoika käväisi kyläilemässä lauantaina. Sisarukset jatkoivat painia vanhaan malliin, ihan kuin olisivat olleet taas 8 viikkoisia pikkuriiviöitä :)
Painin lomassa käytiin metsälenkillä koko koirakatraan kanssa ja tehtiin taas tuttavuutta herra varikseen. Vaakku ei sytyttänyt mitään hillitöntä paloa pikkutollereihin, mutta leikittämällä saatiin intoa syttymään.

Wilhosta on varttunut komea ja hyväkäytöksinen tollerinuorukainen. Wilho on luustoltaan keskivahva, mutta korkeudeltaan jää varmaankin mediksi ;) Saas nähä varttuuko siitä siis isona Turun lahja mediagitollereille..? Liikuttavan ihana koiruus se jokatapauksessa on:)Kiitos vielä Sonja ja Esa vierailusta! Laitan tähän kameraan taltuoituja hetkiä.

Sunnuntai kului Nokialla kisaten. Aamusta aloittivat maxit. Wäinön kanssa osallistuttiin hyppy ja agiradalle. Täytyy tunnustaa, että mitään hienoja ja nättejä vetoja ne eivät olleet, mutta kolahtipa mukaan tuplanollat. Ja vaikeaksi osoittautuneelta agiradalta napsahti hienosti luokkavoitto!
Willa jatkoi tulosputkea iltapäivällä Hannan kanssa (jotka aloittivat SM:iin treenauksen suoraan kisoista) taituroimalla tuplanollan sijoituksilla 2. ja voitto! 2.sijalta mukaan myös toinen agiSERTI! Hienoa agiliitoa seurasivat paikanpäällä myös Wii ja Wilho lapsukaiset:)

Erittäin pehmeä

2011-05-23T14:27:00.000+03:00

Luonnetestissä Willa arvioitiin eilen erittäin pehmeäksi -3. Mietin pitkään Willan testiin vientiä juuri sen pehmeyden takia ja nyt kun sillä ikää alkaa olla lähemmäs viisi vuotta niin päätin lopulta testiin sen viedä. Se oli virhe. En usko että sillä testistä jää mitään mörköjä kummittelemaan, mutta mulla itellä on niin paha olla sen puolesta! Tänäänkin testivideota kattellessa tuli itku, kun näki sen pakoreaktion tynnyrin alastullessa. Se kyyristeli mökin kulmalla hädissään, että mistä päin nyt tulee hyökkäys ja yritti kiskoa parkkipaikalle.

Testi itseasiassa sujui ihan hyvin haalariin saakka. Luoksepäästävyys ja vetoleikki(taisteluhaluahan katotaan kyl useemmastakin osiosta) tottakai menivät Willamaisesti +3 ja +2. Kelkastakin palautui suht hyvin ja huomattavalla erolla eli nopeammin ja helpommin, kuin Wäinö aikoinaan. Hyökkäyksestäkin palautui hyvin, vaikka hiemani kyllä tempoi vastaan, kun hyökkääjä nappasi koiran mukaansa. Puolustushaluakin löytyi hieman +1. Tässä vaiheessa videollakin Willa heiluttaa vielä iloisesti häntäänsä ja etenee innokkaasti. Sitten mökin takaa eteen tuli haalari, joka nousi pystyyn ihan muutamakymmenensenttiä ennen Willan kuonoa. Se pelästyi kovasti. Käytiin kulmalla kääntymässä ja hieman alkoi jo paineet tasaantua, kunnes ylhäältä tuli tynnyri, jonka jälkeen paineistui niin, ettei enään palautuminén onnistunut. Kiskoi vaan kyyryssä karkuun. Selkeästi liikaa ja liian nopeasti. Kuitenkin sen verran paineet laskivat, että pimeässä huoneessa toimi jälleen ja tosi upeasti löysi ilman apuja ja lähes suoraareittiä.
Hyökkäyksen tuomari lopetti nopeasti, koska Willa alistui seinällä ollessaan maahan heti. Laukauksesta sai laukauskokemattoman, koska paineistuneena hätkähti ekaa laukausta. Muut otti vastaan laukauksia kokeneena noutajana.
Testitilanteen pohjalta sai siis arvion erittäin pehmeä-3 ja hermorakenteesta sen takia myös vähän hermostunut -1. Ne laskivat pisteet yht 8p.

Tottakai huonot pisteet harmittavat vietävästi! Eniten itkettää että mä en pysty ymmärtämään millään testipisteiden epäreiluutta kahden koirani välillä! Siis haluan tarkentaa, että en millään muotoa pidä testitilannetta tai tuomareita epäreiluna-päinvastoin! Halme ja Orava hoitivat testitilanteen ammattimaisesti ja todella hienosti koiraakin välillä rohkaisten. Siksi juuri halusinkin heidän testiinsä. Mutta Wäinön ja Willan pisteet ovat niin epäreilussa suhteessa jos verrataan niitten pääkoppaa ja arkikäyttäytymistä. Monet varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan. Koira, joka lähes päivittäin kokee jotkut tavalliset arkitilanteet (esim. Nooan lelun tippuminen, tuolin siirtäminen lattiaa pitkin, kärpäsen surina sisätiloissa...) niin uhkaavina, että menee täysin toimintakyvyttömäksi täriseväksi läähättäjäksi, eikä palaudu tilanteesta kovinkaan nopeasti. Sekä ei pysty pitämään hermojaan kurissa paljon väkeä vilisevillä paikoilla vaan nostaa kierrokset ylös samantien selviytyykin luonnetestistä yllättäen pisteillä 110. Sitten taas koira, joka on kuin kotonaan julkisilla, ruuhkaisilla paikoilla-makoilee ja ottaa lunkisti. Pelästyessään jotain yleensä turvautuu haukahteluun ja sen jälkeen käy selvittämässä mikä se oli. Jos jossain tilanteessa (kuten agikisat) nostaa virettään niin sen saa silti palautumaan ja rauhottumaan nopeasti. Eikä ollut ikinä eiliseen mennessä menettänyt toimintakykyään missään tilanteessa -ei läpäisekään luonnetestiä...?
Noh Willan pehmeyshän selittää testin kulkua, mutta ei musta tuota koirien välistä piste-eroa! Pehmeyshän näkyy Willalla siinä, että se on hyvin ohjaajanöyrä, eikä sille juuri tarvitse rumasti sanoa. Se yrittää miellyttää ja hakee monesti hyväksyntää kehumisesta, jotta tietää tekevänsä oikein. Ja agilityssähän sille on tuottanut ongelmia mun painostaminen kepeillä eli se aistii tarkkaan mun mielentilat ja saattaa ottaa niistä häiriötä.

Ja siis molemmat koirathan ovat meille todella (ja yhtä) rakkaita! Niiden heikkoudet ja vahvuudet vaan pitää ottaa huomioon harrastamisessa ja jokapäiväisessä elämässä. En vaan ymmärrä, että olenko mennyt niin metsään omaissa koiranlukutaidoissani vai onko testipisteet tosiaan noin vaikeaselkoisia? Jos joku osaa analysoida tai auttaa ymmärtämään niin laittakaa viestiä..? Musta kun edelleen tuntuu, että toiselle on annettu kauhalla ja toiselle lusikalla...

Ja pohdinnan lopuksi totean, että testipisteethän ei huononna millään tapaa koiraa! Meiän medikettu Willasukkanen on edelleen yhtä huippu ja helppo harrastuskaveri!:) Nyt vaan itekin osaa jo ottaa tosissaan muitten varoitukset pehmeän koiran luonnetestiin viemisestä.

FIN AVA WÄINÖ

2011-05-19T13:15:00.000+03:00

Nyt se on totta! Wäinöstä tuli uusi Suomen maxi Agilityvalio viikonloppuna hienolla nollavoitolla viimeisteltynä!!! Tollerimaxivalioita on nyt 4, joista kaksi samaan sukua- Wäinö ja Wäinön pappa Touko :)
UPEAAA!!!! MAHTAVAAAA!!!! JESSS!!!!! Ihana punainen ukkeli <3

Mammat kisaamassa

2011-05-09T13:01:00.000+03:00

Äitienpäivää juhlistettiin Ylökkin Hämeenkyrön kisoissa. Puitteet olivat mageat ja ilma mitä ihanin- varsin juhlavaa siis!
Startit eivät alkaneet kovin tulospainoitteisina, mutta viimeiseltä radalta väännettiin hyppynolla. Väännetty rata ei ollut kaikista sujuvin ja nopein, mutta silti aika riitti 3.sijaan. Kotiinviemisinä siis äitienpäiväkukka ruusukkeineen :)

Kaikista paras juttu koko kisapäivänä oli kuitenkin 3x onnistuneet kepit!!! Ei siis yhtään keppivirhettä, joten pieni harppaus eteenpäin:)

Onnittelut vielä puolenvuoden ikään ehtineille Nowilloille!!! Paljon rapsutuksia muruset! <3

Pennut näytelmissä

2011-04-17T20:28:00.008+03:00

Vasemmalta Wii,Nelsson,Wiljo ja Wilho

Oli aivan ihanaa, kun saatiin Willan pennut koottua mukaan Helsingin messarin pentunäyttelyyn! Ainoastaan Moona sisko ei päässyt valitettavasti tällä kertaa mukaan. Paikanpäällä oli samalla kertaa lapsimessut ja Petexpo, joten väkeä ja silittelijöitä riitti. Hyvää sosialistamis treeniä samalla kertaa :)

Kaikki pennut käyttäytyivät todella hienosti niin odottaessa vuoroaan, kuin itse kehässä. Kasvattajana sain kyllä olla todella ylpeä kasvateista ja omistajistaan! Vaikka pääpainoksi olin asettanut pentujen sosialistamisen ja näyttelykäyttäytymisen harjoittelemisen niin kakarathan myöskin pärjäsivät näyttelyssä hienosti. Arvostelut olivat mukavaa luettavaa ja Kunniapalkintoja myös kahmittiin useampi! Kaiken kruunasi vielä se, että lopuksi keräännyimme kaikki vielä kasvattajaluokkaan, josta saimme hienosti myös Kunniapalkinnon! Muita kasvattajaryhmiä, kun ei ollut niin tuloksena siis KP1 :) Olipas hieno hetki kasvattajalle ja hienolle katraalle!

Kiitos vielä tuhannesti Sonja ja Esa, Katri ja Petri sekä Mikaela ja Robin! Ihanaa kun lähditte mukaan. Ja mukavaa oli nähdä Niinaa ja Miikakin :)

Laitan vielä kasvattajaluokan ja Wiin arvostelut. Lisää kuvia löytyy Novan kotisivuilta ja Niksun kuvasivulta heti, kun saadaan ne sinne siirrettyä.

Kasvattajaluokka HKI Tuomari Hannele Jokisilta KP KASV1
(Tuplaveen Tottakai, Täystuho, Työvoitto ja Tättähäärä)

"Oikeantyyppisiä, lupaavia tollerinpentuja. Hieman eri kehitysvaiheissA. Erinomaiset luonteet."

Pentuluokka 5-7kk Tuomari Hannele Jokisilta nartut2 KP

Erinomainen tyyppi, erittäin narttumainen pää, jossa oikeat mittasuhteet. Hyvä kaula ja selkälinja. Riittävästi kulmauksia edessä, hyvin takana. Keskivahva luusto. Oikeanmallinen runko. Hyvä karvanlaatu. Reipas luonne. Esiintyy erittäin hyvin. Liikkuu hyvin.

Tule ihana kevät (ja kurakelit) !

2011-04-11T11:56:00.003+03:00

Voi vaan ihmetellä kuinka paljon kuraa löytyy kolmen koiran taloudesta. Mikäköhän tilanne on kodeissa, joissa koirat ovat isompia ja niitä on vieläkin useampi...? Mutta mikään ei vie riemua keväästä, auringon paisteesta ja kesän lupauksista! Wii on keksinyt lumen alta esiin tulevat aarteet. Ruoho, roskat ja tupakantumpit-niitä keräillään pikkukoiran leukojen välistä useita kertoja lenkin aikana. No joo ruohon saa märehtiä..

Eilen oltiin Wiin kanssa Rantaloiden järkkäämässä riistaantutustumisessa Niihamaassa. Wii ei treffejen jälkeen ole riistaa nähnyt ja tilanteen huomasi eilen. Sille oli selvästi jäänyt pieni painostuksen maku edelliseltä kerralta ja karttoi vaakkua ensin. Virettä nostamalla ja houkuttamalla saatiin kiinnostus lintuun. Kokeiltiin myös lokkia ja pupua. Kaikkiin into heräsi leikittämällä. Anna ohjeistuksen mukaan nappasin riistat pois pentusen ulottuvilta, kun kiinnostus oli kova. Eli saatiin jäämään mielenkiinto riistaan. Toivottavasti se tuottaa tuloksia ja intoa olisi hieman enemmän ens kerralla.. Ja nyt täytyy kotona alkaa sulattamaan tipusia useasti!

Wäinö muuten liiteli 2. päivä Tamskin kisoissa kahdella radalla. Ekalta agiradalta napsittiin hylly ja poistuttiin radalta puomin alastulon loikan jälkeen. Toinen rata oli hyppäri,jolta napsahti nolla. Kahdesta tunaus kaartamisesta huolimatta aika riitti upeasti 3.sijalle! Olipa kiva olla palkintopallilla pitkästä aikaa.
Lauantaina pyörähdettiin SPD:llä Lehtiön Anjan koulutuksessa. Uskomatonta kuinka ajatuslamppu voi välillä välkkyä useampaankin kertaan. Ja herätellä niinkin yksinkertaisissa perusasioissa, kuin ohjaavan käden tärkeys! Nyt toivottavasti sekin piirtyi selkärankaan ja otetaan ennakoivat valssit tehotreenaukseen. Hyvä koulutus :)

Willa aloitti Maaliskuun iltakisojen jälkeen juoksunsa ja jatkaa niitä aina vaan. Ilmeisesti pennut ovat hieman sekoittaneet juoksujen kestoa, kun tiputtaa aina vaan ja parhaat päivät ovat kestäneet jo useita päiviä- Wäinökin on huomannut poikkeuksellisesti juoksujen ajankohdan ;)

SM-nollat kasaan ja Willalle hyppySERTI!!!

2011-03-23T22:23:00.002+02:00

Kylläpäs oli makeat iltakisat Tamskilla! Hyviä tuloksia, nopeat kisat ja vielä viikolla-säästyy viikonloppupäiviä muullekkin touhulle, kun agilitylle :)

Tiistaina taituroitiin ekalta radalta Willan kanssa hieno nolla!!! Aikakin oli hyvä ja johdettiin kisaa ihan loppuun, kunnes viimeinen kisaaja ohitti meiät hiuksenhienosti. Silti ansaittiin SERTIläinen, joka oli meille ensimmäinen hyppysellainen. Elikä hyppyvaliokello käynnistettiin :) Mahtavaa! Hieno pikkukettu :) Toisella radalla ei pää kestänyt kepitystä vaan tälläkertaa kolmannen välin jälkeen Willa kääntyi kysymään ja samalla ohitti kaksi keppiä kerralla. En tiedä oliko epävarmuutta vai teinkö jonkun tahdottoman liikkeen, kun ite jännitin keppien tokaa väliä.. Kielto lisäksi yhdeltä hypyltä jolle en vaan ite ohjannut tarpeeksi, jolloin kääntyi jo välistä.

Keskiviikkona Wäinö sinetöi viime kesäkuusta alkaneen urakan, nappaamalla viimeisen SM-nollan! No jaa, enpä kyl tiedä oliko se ihan nappaus vaan oikeestaan aika tekemällä tehty, mutta nolla kuitenkin. Sijoituksena 5. Hypäriltä tyhmä hylly, kun en ottanut putken jälkeen kunnolla koiraa vaan jätin vähän taakse ja ilmeisesti huitaisin, jolloin hakikin suoran hypyn takaakiertona.
Nyt voidaan Wäinön kanssa keskitttyä niihin miljooniin ongelmiin kisaradoilla, kun ei oo enään sitä nollapainetta niskassa.

Mutta huipputyytyväinen olen kisojen tuloksiin:) Hienot agilitykoissut ansaitsivat kisoista hampparit!

Pentujen jälleennäkeminen :)

2011-03-15T12:39:00.006+02:00

Järjestin pentutreffit lauantaina 12.3 ensimmäiselle pentueellemme. Pennuilla ikää reilu 4kk. Oli aivan mahtavaa nähdä kaikkia lapsukaisia ja hiedän omistajiaan! Sisarukset olivat myös innoissaan jälleennäkemisestään ja riekkuivat samaan tapaan, kuin ennenkin, tosin isommalla vaihteella:)

Ohjelmassa oli ensin TOKO ja agility koulutusta SportDogParkilla. Teimme muutamia häiriöharjoituksia (kontakti, luoksetulot) ja putkea,irtoamista siivekkeiden kanssa sekä takaakiertoharjoitusta. Kaikki pennut olivat rohkeita ja innokkaita. Kaikki uskaltautuivat putkeenkin yhtään ihmettelemättä. Kaikki olivat selkeästi treenanneet kotona tokojuttuja ja luoksetulot sujuivat oikein hienosti. Muutama pentu osasi jo odottamisen ja kontaktia kaikki pitivät hienosti.
Hallilta suuntasimme Ylöjärvelle noutoharjoituksiin. Harjoittelimme muutamaa perusjuttua damin kanssa. Kantaminen, nostaminen ja luovuttaminen. Osaa teki ihan koko noudonkin. Sitten oli vuorossa riistaan tutustuminen eli varista tällä kertaa. Jokainen pennuista nosti variksen ja suurin osa kantoi oikein hienosti häntä pystyssä aarretaan. Tällä kertaa riistan kanssa yllätti Nelsson, joka pikkupentuna oli ehkä vähiten kiinnostunut riistasta. Nyt Nelsson nosti variksen spontaanisti ja innostui aarteestaan niin, että ei meinannut siitä luopua ollenkaan. Kaikki vaakun tuoksut hangesta piti myös käydä nuuskimassa ja nuolemassa. Metsässä teimme harjoituksen jälkeen vielä yhteisen lenkin, jolloin pennut äitinsä ja isänsä seurassa pääsivät vihdoin irrottelemaan ja painimaan.

Painit ja jutustelut jatkuivat meillä kotona, jonne lopuksi tulimme syömään ja kahvittelemaan. Tosi mukava päivä ja aivan ihania kasvatteja omistajineen:)
Seuraavan kerran olisi tarkoitus nähdä Hesan pentunäyttelyssä huhtikuussa. Kovasti jo sitä ootetaan!:) Kuvamateriaali on vähäistä, kun touhusin muuta koko ajan, mutta muutama otos tässä-kiitos Novan Miikan!:)

Viikkoa aikaisemmin vietimme tehokkaan kisaviikonlopun, jota jatkettiin kevätilmasta nauttien mökillä Evijärvellä (muutama otos). Kisojen osalta ei niin menestystä tullut. Tosin Willa aloitti pitkän kisatauon jälkeen hienosti tekemällä vitosta ja kymppiä lähinnä keppivirheillä (vanha mörkö nostaa päätään..). Wäinö painottui enemmän hyllypuolelle, mutta onneksi kuitenkin selvisi ehjänä lennettyään vaarallisen näköoisesti Seinäjoella puomilta!
Treeniä saatiin tänä sunnuntaina osallistuessamme valkkuryhmän Oksan Samin koulutukseen. Hyviä vinkkejä ja tehokkuutta ohjaamiseen. Ohjaaja lopettaa laiskottelun...?

Niin ja loppuun vielä HURJAT ONNITTELUT NOVALLE JOKA VALITTIIN VUODEN 2010 PALVELUSTOLLERIKSI!!! (NIIN JA NIINALLE KANS:)

Hiano Pentu :)

2011-02-22T19:07:00.003+02:00

Wii the Pentu oli tänään viimeistä kertaa pentukurssilla. Vimppa kerta meni tosi hienosti ja nyt onkin hyvä jäädä reenaileen itekseen joksikin aikaan. Jatketaan kursseilla sitten, kun aletaan harrastaa enemmän "tosissaan". Tai no joku tokokurssi voisi olla ihan hyvä ja taipparikurssikin on vähän harkinnassa...

Mutta siis tänään hoksasin, että joku on salaa opettanut Wiille öisin paikallaoloa, koska se teki sitä hienosti treeneissä. Kesti hyvin kävelyn, kääntymisen ja peruuttamisen. Istui vain hienosti ja pätevän näköisenä paikallaan:) Tehtiin myös kääntyvää putkea, siivekkeet ja puolikkaita keppejä verkoilla ratana. Hienosti ja todella vauhdikkaasti meni! On se vaan taitava pentu:) Treenien päätteeksi kaikki kolme punaista päästelivät energiaansa järven jäällä. Illaksi suunnataan vielä Willan kanssa treeneihin.

Eilen kävi kyläilemässä Wilho ja Sonja. Ja samaa painimatsia jatkettiin sisarusten kesken, kuin Turussakin. Wilho on kyllä rohkean ja kivan tuntuinen koiran alku:)

Ai niin-mä oon vihdoinkin ottanut asiakseni opettaa Wiille omaa nimeään. Tunnustin tässä muutama viikko sitten, että se tuntee edelleenkin vain nimen pentu tai puppeli...

Ystävänpäiväterveiset

2011-02-13T21:46:00.004+02:00

Täytuhoa, tuplahyllyjä ja hyppärinolla

2011-01-29T22:56:00.004+02:00

Tänään oltiin Turun reissulla ATT:n kisoissa. Mukavaa oli käydä Turussa törmäämässä tuttuihin ja vaihtelemassa kuulumisia:) Kaikista mukavinta oli tietenkin Nähdä pikku Täystuhoa eli Wilho poitsua (Sonjaa ja Esaa unohtamatta:) ! Wiljo oli kasvanut kovasti ja rohkealta pikku tollerinalulta se vaikutti! Kovin oli poika nätti (jos niin voi pojista sanoa), suorastaan syötävän suloinen. Siskonsa Wiin kanssa ne keräsivät kovasti ihailuja ja rapsuttelijoita kisapaikalla. Hallin lämmössä pienet innostuivat useampaan otteeseen kunnon pentupaineihin.

Kisattavana meillä oli 3 rataa, josta ensimmäiseltä eli hyppäriltä väänsimme nollan! Alussa rata hieman takkusi-en ehtinytkään sinne mihin piti, mutta muuten meno menetteli. Paitsi, että ohjaaja taas sipsutteli/hiihteli omaa vauhtiaan. Eikö se osaa juosta?! Videota hyppäriltä voi käydä kurkkaamassa http://nt.kuvat.fi/kuvat se löytyy klikkaamalla Wäinö ja Willa arkistoa.
Seuraavat kaksi rataa olivat agiratoja, joilta ei menestystä tai tuloksia saatu. Molemmat päätyivät ohjaajan säälittävän sähläämisen jälkeen hyllyiksi. Sentään jotain sain onnistumaan, nimittäin 2/3 kontakteista sain pysäytettyä. A este osoittautui molemmilla radoilla mäkihyppäyksen harjoittelutantereeksi niin ylösmenojen, kuin alastulojen kanssa. No kontakteille osuttiin, mutta pysähdyksestä ei ollut hajuakaan. Mutta tyytyväinen olin puomien ja keinujen suorittamiseen!

Kuluneella viikolla Wimpula sai muuten ensimmäiset rokotuksensa. Tyttö oli eläinlääkärissä reipas mimmi, jota piikittely ei kissannapuja syödessä haitannut pätkääkään. Painoa oli kertynyt 5,6kg. Pentukoulussa ollaan nyt oltu pariin otteeseen. Siellä treffataan samalla myös Moona siskoa. Molemmat pennelit ovat reippaita ja innokkaita opiskelijoita:)

Wii poseeraa kotosalla

Turussa Wilho veikan kanssa

Suurin osa napsituista kuvista ovat mallia tämä..

Wäinön melskettä

Kauan kaivatut tuplat!!!

2011-01-17T23:17:00.002+02:00

Tuuletukset!!! Jee :)
Niin kovasti kun niitä on kaivattu, melkein toteutettu (joo niitä jos-ratoja..), nähty päiväunia, haaveiltu ja melkein jo rukoiltukin eli tuplat on nyt saavutettu!!! Tamskin kisoista ne napattiin. Radat oli helpohkoja, vain muutamalla kiperämmällä paikalla varustettuja. Ei kontakti virheitä (mutta ei silti kunnollisia kontaktejakaan-pysähdys hukassa..) eikä kolahduksesta huolimatta pudonnutta rimaakaan (onnetar hymyili:). Ensimmäinen rata oli suht sujuva. Takaakierrossa ylimääräinen pyörähdys Aan suuntaan, mutta hyvin pelastettu. Toisella radalla itte sähläilin, unohdin edetä ajoissa valssaamaan ja tein sen sitten kiljuen koiran eteen.. No tyylipisteitä ei onneksi lasketa. Ajat eivät olleet parasta etenemäämme, mutta eivät silti ihan hitaitakaan. Mutta sijoitukset niillä tippuivat nopeiden paimeneiden taakse.

Ihanaa. Kaksi perättäistä rinkulaa:)

Ai niin lupailin laittaa Wiin painoja välillä ylös. Eli paino viime lauantailta 4,6kg.

Ruska etsii kotia

2011-01-15T13:28:00.002+02:00

Lupasin laitella ilmoitusta tänne jos vaikka uusi mahdollinen Ruskan "Oma ihminen" sen täältä bongaisi. Yhteyden otot Mappe Kallioon matleena.kallio@kolumbus.fi.

Kotielämää

2011-01-15T12:57:00.004+02:00

Wimpula

Wii viihtyy matkustajana pulkassa ja Nooan leluautossa :)

9 vkoa

Äiti tytär hetkiä :)

Kolmen konkkaronkka

Meillä on nautittu flunssasta huolimatta näistä hieman lauhemmista talvipäivistä ulkoilemalla paljon. Pikku Wii on jo aikas hienosti hoksannut remmissä kävelemisen ja ollaan tehty lyhyitä remmilenkkipätkiä koko koiralaumalla. Nyt seuraavaksi mukaan pitäisi liittää vielä vaunut:) Kotona ollaan harjoiteltu naksuttimen käyttöä, istumista, sivulletuloa ja odottamista. Odottaminen on ehdottomasti näistä se haastavin homma! Enpäs muistanutkaan, että pennun kanssa tosiaan lähetään ihan nollasta ja kaikki taidot pitää tosiaan opettaa... Luoksetuloa ollaan harjoiteltu pihamaalla ja pikkuhiljaa voisi siirtyä lähimetsään myös Wimpulan kanssa.

Tänään käytiin taas painimassa pentupiirissä. Wii on selkeesti omaksunut äitinsä tapoja leikkimisessä ja pitää aikamoista mölinää painiessa. Se kyllä osan aremmista painikavereista karkoittaa..

Willa on treenannut agia nyt muutaman kerran lyhyillä treenipätkillä ja rimat maassa. Intoa piisaa ja vaikuttais olevan ihan hyvässä kunnossa muuten, paitsi et lihaksia täytyy vahvistaa. Innostuminen tuo vaan helposti intopiippailun treenitilanteeseen ja se pitäisi saada hiljentymään.

Wäinön kanssa treenataan nyt "vain" yhdessä ryhmässä eli valkkuryhmässä SDP:llä. Lisäksi sitten omia hinkkaamistreenejä. Alastulo kontaktit on saatu treeneissä ihan hyvälle mallille, mutta ylösmenot ovat riski. Yritän edelleen suoriutua niistä rytmimuutoksella. Huomenna olis tarkoitus kisata, mutta itellä on vielä hieman taistelua psyykkisellä tasolla sen kanssa mitä lähdetään hakemaan. Kontaktien kanssa kun pitäisi olla johdonmukainen ja possuilusta sakottaa, mutta kun olisi stressiä jo niistä nollista-tupla on edelleen karkuteillä...

Mamma palailee kentille

2011-01-10T20:25:00.002+02:00

Willasukkanen pääsi viime viikolla ensimmäisen kerran treenihallille. Intoa ja intovinkua oli kuin pienessä kylässä!!! Tästä lähti sitten palautuminen treenailuun käyntiin. Kuntoa ollaan jo palauteltu joitakin viikkoja lumihanki ja metsäjuoksuilla. Nyt oli sitten aivojumpan vuoro:)
Ensin touhuttiin pikkuriikkisen tokoa. Lähinnä muutaman metrin seuraamista, luoksetuloa ja pientä maltti+kontaktitreeniä. Sitten oli vuorossa rakas agility! Tehtiin takaakierto ja jaakotustreeniä yhdellä hypyllä rima maassa. Motivaation palautus (niin no eihän se palautumisessa kyllä ollu mitään ongelmaa..) tehtiin ihan putkilähetyksillä ja ulostullessa saalispalkkauksella. Lisäksi vielä puomin kontaktin hiomista molemmissa päissä olleiden mutkaputkien kera. Lyhyet mukavat treenit:)

Wii pääsi treenireissulle mukaan. Tosin äipän treenailun ajan se nukkua puksutti autossa. Hallin eteisessä käytiin tutustumassa ääniin ja hajuihin. Pihamaalla saatiinkiin hyvää totutusta liikenteen ja junan ääniin. Satuttiinpa törmäämään muutamiin tuttuihin ja pikkuiseen Svea pentuun:)
Lauantaina käytiin Eläinystävälääkärin pentupiirissä riekkumassa ja painimassa pentujen kanssa. Mukana oli myös ihana Moona sisko Lempäälästä. Rohkeina siskokset painelivat aulassa muiden pentujen kanssa. Välillä muistelivat pikkupentuviikkojaan upottamalla naskalit toistensa korviin:)
Pentujen kuulumisia ollaan saatu kuulla ja hyvin tuntuu kaikilla pyyhkivän:) Hulinaa riittää varmasti kaikissa perheissä!

Hiljaista

2011-01-04T13:54:00.002+02:00

Jos nyt voi sanoa, että hiljaista on kahden aikuisen koiran, lapsen ja pennun taloudessa...;)
Mutta nyt kun ovat pennut lähteneet maailmalle niin siltä tuntuu... Haikeaa, mutta silti ollaan koko lauma onnellisia, että pennut ovat päässeet koteihinsa aloittamaan omaa elämäänsä. Onnellinen olen myös siitä, että kaikki pennut pääsivät hyviin ja rakastaviin koteihin, joissa aktiiviset tollerinalut pääsevät puuhaamaan ja harrastelemaan kaikkea uutta ja mielenkiintoista:)

Pentuprojekti on ollut haastava, opettava ja välillä repinyt hieman hermojakin, mutta ennenkaikkea antoisa! Iso urakka oli sopivan uroksen löytäminen. Vaikka olin sitä aikaisemmin jo pohtinut pidepäänkin niin joka kuukausi urosvalinta vaikeutui ja vaikeutui. Mitä syvemmälle tietoihin pääsi kiinni niin aina vaihtoehtoja tippui pois. Lopulta löysin kaksikin mieleistä urosta, joiden omistajiin otin yhteyttä, josko pääsisin paremmin niihin tutustumaan. Valinta kohdistui ensitutustumisella Novaan, vaikka emme harmi kyllä toista mielenkiintoista urosta kerenneetkään tavata. Mahtavaa oli myös se,että kemiat pelasivat Niina omistajan kanssa oikein hyvin ja Niina eli pentuprojektissa mukana koko ajan:) Tiineysaika sujui Willalta hienosti. Itse synnytys oli pitkä ja vaikea. Onneksi mulla oli lähellä kokenutta apua ja myös lääkäripäivystys koko synnytyksen ajan:) Eläviä pentuja saatiin maailmaan viisi terhakkaa tapausta. Willa on ollut oikein hyvä äiti pentusille ja pennut kasvoivat tasaisesti ja hyvin imetyksellä. Viiden viikon iässä pennut jouduttiin vierottamaan maidosta, koska ne onnistuivat rikkomaan Willan tissi-ihon niin pahasti, että se piti tikata. Pennut lähtivät maailmalle 7- reilu 8 viikon ikäisinä. Tässä pikainen historiikki pentuprojektiin. Projekti jatkuu nyt pentutreffejen ja yhteisten tapahtumien merkeissä. Haluan kuulla pentujen kuulumisia ja olla tukena tarvittaessa läpi niiden elämänretken. Jännittävää nähdä millaisia tollerikansalaisia niistä kasvaa!

Meillä kotona riekkuu ja vipeltää siis pikkunarttu Wii eli Tuplaveen Tättähäärä. Wii oli kovasti ihmeissään sisarusten katoamisesta ja itkikin peuhukavereidensa perään ensimmäisenä iltana. Yöt ovat kuitenkin sujuneet hienosti nukkuen alusta alkaen. Onhan tukena tietty ollut oma äippä<3. Wiin kanssa harjoitellaan yhteiselämän pelisääntöjä ja käydään pentukursseilla. Keskitytään nyt lähinnä perustottikseen ja noutojuttuihin (no okei kyllä aginkin aakkosia pikkuisen opiskellaan). Aktiivisempi harrastaminen ja kilpaileminen saa aikaa parin vuoden kuluttua(?), kun Wäinöllä aktiivi kisaaminen hieman rauhoittuu.
Meno pienen lapsen ja pennun kanssa on varmasti haasteellista, kuten ollaan jo huomattu. Yritetään kuitenkin saada lauman yhteiselo pelaamaan. Ja on ainakin tässä vaiheessa hauskaa katsoa, kuinka pienet elämänalut toisiaan viihdyttävät:) Eilenkin jo sujuvasti huijasivat toisiltaan lelua ja hammasharjaa vaihtamalla! Ja Wii kiipesi uudestaan ja uudestaan leluauton päälle istumaan kun Nooa lykkäili sitä olkkarissa:)

Lauma pienenee

2010-12-29T12:31:00.004+02:00

Iloista uutta vuotta 2011!!!

Pentuset jouluaattona

Ja sitten vielä joulutoivotuskuvat kaikista söpöläisistä:

Pentuja on enään kolme kotosalla. Nelsson ja Wilho matkasivat reippaina uusiin koteihinsa ja kuuleman mukaan hyvin on pienillä lähtenyt sujumaan:)

Kotosalla pyörivät ja riiviöivät enään Wii, Moona ja Wilho. Pikkuisen on meno rauhoittunut-kai uusi tilanne hämmentää niitäkin, kun sisaruksia on enään kolme. Willa ei ole pahemmin kaipaillut lapsukaisten perään. Sillä on nyt vielä kova työ pistää jäljellä olevia pentusia kuriin ja järjestykseen. Se myös hoitelee lapsiaan innokkaasti edelleen:)

Pennut painelevat kovaa kyytiä pihamaalla, vaikka osin joutuvatkin sukeltamaan lumikasoissa. Jalkapallolla leikitään jo kovasti! Pihalla ollaan harjoiteltu pillityksiä makupalojen kanssa ja se toimiikin nyt hienosti luoksetulo käskynä:)

Joulunaikaa

2010-12-26T23:49:00.002+02:00

Meillä on vietetty riehakasta joulunaikaa. Pennut ovat jo isoja reilu seitsenviikkoisia vipeltäjiä, jotka tömistävät vauhdilla eteenpäin laumassa, kuten Beethoven leffassa konsanaan... Ne nukkuvat yhä vähemmän ja vähemman, mikä tarkoittaa sitä, että kovaa menoa löytyy meiltä useita kertoja päivässä:) Sinäänsä ihan hyvä, että alkavat pikkuhiljaa muuttaa omiin koteihinsa, että edes hieman meno rauhoittuu. Mutta veikkaan , että kovin ollaan täällä haikeina ja varmasti itkeä pirautetaaan, kun pentuset lähtevät maailmalle.

Tänään kävi Minna testaamassa pennut. Testi tehtiin makuuhuoneessamme, jossa pennut eivät olleet päässeet vielä vipeltämään. Yksikään pennuista ei kuitenkaan uutta paikkaa juuri ihmetellyt. Vähän osa tutkiskeli nurkkia, mutta kiinnostavampaa oli uusi ihminen eli Minna. Testissä tutkailtiin pentujen käyttäytymistä sylissä, rohkeutta, kontaktia ihmiseen, taistelutahtoa, noutamista, koulutettavuutta, alistumista, palautumista, ääniherkkyyttä, kivun sietokykyä, pöytäkäyttäytymistä, toimintakykyä ja laumaviettiä. Kaikki pennut selvisivät testistä oikein hienosti. Koko porukka oli rohkeita, toimintakykyisiä ja taistelutahtoisia tollerinalkuja. Eroja oli lähinnä palautumisen nopeudessa. Suurin osa palautui nopeasti ja osa jopa välittömästi häntäänsä ylhäällä pitäen. Yleisneuvona koko pentueelle, että ehdottomasti harrastaviin koteihin ja mieluiten jonkinlaista koirakokemusta omaaviin perheisiin. Olin tyytyväinen, että oma käsitykseni pentujen eroista ja luonteista vastasi aika hyvin pentutestin antamaa tulosta. Testihän ei sinäänsä kerro koirasta, muuta kuin sen tän hetkisestä tilanteesta, mutta antaa eväitä uusiin koteihin koiransa kanssa toimimisesta ja kouluttamisesta. Tarkoitus on laittaa videot Niksun kuvakansioon jossain vaiheessa ja halukkaat saavat multa kysymällä linkin sinne.

Ensiviikolla Nelsson (Työvoitto) muuttaa Espooseen, Wilho (Täystuho) löytää kotinsa Turusta, Wiljo (Tottakai) matkustaa kotiin Kotkaan ja Mona (Tulikettu) ihastuttaa Lempääläläisiä. Pikkuinen Wii (Tättähäärä) sijoituskotien peruuntumisien takia jää jatkamaan kujeitaan meille Julkujärvelle<3

Hiano boksi

2010-12-21T00:00:00.002+02:00

Lupailin kiinnostuneille linkittää tänne uuden hienon autoboksimme hankintapaikan. Meiän boksi on siis iso kahden koiran häkki, mutta yhden koiran bokseja löytyy myös monta kokoa :) Myyjällä on ainakin joitain kokoja näyttää.
Eli http://fininout.com/fi/tuonti

Käykää ihastelemassa:)

Kuvia olkaa hyvät!

2010-12-19T11:10:00.005+02:00

TUPLAVEEN TÄTTÄHÄÄRÄ

TUPLAVEEN TÄYSTUHO

TUPLAVEEN TOTTAKAI

TUPLAVEEN TULIKETTU

TUPLAVEEN TYÖVOITTO

Pentujen tohinoita

Meillä treenataan jo metallinoutoa...;)

Kuusiviikkoiset eläinlääkärin tarkastamat pennelit

2010-12-17T22:59:00.002+02:00

Hiukan on tahti kiristynyt pentujen kanssa eli aika kuluu kuin siivillä. Siksi siis ei kuvia ole ehtinyt välissä päivittelemään. Pennut juoksentelevät, leikkivät ja nyt ulkoilevatkin enemmän kuin aikaisemmin. Pissakakkashow alkaa myös olla jo aikamoista! Onneksi paukkupakkaset hieman hellittivät ja nyt voi päästää niitä jo uloskin tarpeilleen. Ulkoiltu on myös kaulapannan ja remmin kanssa, vaikka silloin keskityttiin lähinnä kutisevaan kaulapantaan...

Viimeviikonloppuna pennut tutustuivat ensimmäistä kertaa Herra Varikseen. Kaikilla riitti kiinnostusta lintua kohtaan ja innokkaimmat alkoivatkin välittömästi höyhentää uutta aarretta. Riistaviettisiä pikkukakaroita:)

Torstaina kävimme ensimmäisellä autoreissulla eläinlääkärissä. Siellä pentuset tarkastettiin ja mikrosirutettiin. Oikein hyvässä kunnossa olivat kaikki! Eläinlääkärin mukaan hieno, tasainen pentue:) Mikrosirutuksessa muutama pentu pisti kovasti hanttiin, mutta huudoista ja pyristelyistä huolimatta kaikki saatiin sirutettua. Tottakailla eläinlääkärin mukaan toinen palli ei ollut vielä laskeutunut, mutta uskoi sen tapahtuvan lähiaikoina. KätilöLeena tänään opasti miten tutkia niitä uroksilta, joten voin nyt itekin tarkkailla tilannetta.

Kaikki pennunottajat ovat käyneet tutustumassa pentuihin ja osa useammankin kerran jo. Ensimmäiset pennut matkaavat koteihin heti joulun jälkeen, kun pennut on pentutestattu. Kasvattajana olen tosi iloinen, että innokkaat pennunottajat ovat tehneet kovasti suunnitelmia pennun sosialistamisen ja kasvattamisen varalle. Osa pennuista on jo ilmoitettu ns. pentujen leikkikouluihin:)

Pentuset ovat täyttäneet 5 viikkoa!

2010-12-10T15:08:00.002+02:00

Päivittelen tähän hieman kuulumisia. Kuvia tulee myöhemmin, kun niitä keretään napsia. Nyt on ollut niin hässäkkää taas muutama päivä...
Willa rassukka tuossa yrittää kaikin puolin pitää itseään pystyssä, vaikka jalat meinaavat karata alta. Syynä on se, että se on muutama tunti sitten vironnut rauhoituksesta. Pennut ovat terävillä naskalikalustollaan ja kynsillään saaneet emänsä tissien alueen haavoille. Keskiviikkoiltana huomasin, että yksi haavoista oli jälleen auennut ja tällä kertaa revennyt isommaksi. Se oli sentin pituinen vekki, joka oli ihan kuin veitsellä leikattu auki. Eilisen päivän oon putsaillut ja teippaillut sitä sekä imettänyt pentuja vain muutama kerrallaan valvotusti, etteivät revi haavaa. Illalla huomasin, että haavasta tulee ulos myös maitoa eli se on kudoksessa asti ja haava ei pysy kuivana. Aamupäiväksi saatiin aika eläinlääkärille, jossa se päädyttiin tikkaamaan kiinni rauhoituksessa. Antibiootti kuuri saatiin mukaan myös. Nyt pitäisi yrittää pitää pennut pois haava-alueelta ja pikkuhiljaa vierottaa muutenkin syömisestä. Nehän kyllä syövät jo hyvin lisäruokaa ja maitoa ovat tissutelleet enään n.2-3krt vuorokaudessa. Mutta vaikka eilenkin yritin varjella Willaa imettämiseltä erilaisilla housu-paita-riepu yhdistelmillä niin löysivät ne tiensä emän tisseilla pienistäkin lahjeraoista... Willa on nyt myös innostunut pentujen kanssa niin leikkimään, että erottaminen pennuista niiden juoksennellessa ympäri huushollia on sydäntäsärkevää! Willa itkee vauvojensa perään ja vauvat Willaa etsiessään. Toivottavasti saisin hyvän suojapanssarin kehiteltyä, että saadaan äippä jatkamaan leikkejään pentujen kanssa.

Pennut ovat voineet oikein hyvin. Ne ovat mahdottomia riiviöitä jo nyt!:) Kaikki mihin tassuiksi tai hampaiksi päästään tutkitaan ja testataan varmasti! Yksi uroksista pitää välillä korvia vihlovaa ulvontaa, kun tylsistyy olemaan sisaruksiensa kanssa aitauksessa. Olen yrittänyt pitää silti selvänä, ettei se ulvomisen takia pääse aitauksesta tai saa extra huomiota. Tänä aamuna kesti n. 20minuuttia enne kuin poika hiljeni. Silti sillä riitti senkin jälkeen energiaa, kun vihdoin pääsi juoksentelemaan.
Tänään olisi tarkoitus alkaa totutella pantoihin. Hankin jokaiselle oman harjoittelukaulapannan, jonka saavat sitten mukaansa uusiin koteihinkin. Harmittavasti nyt on luvattu kovempia pakkasia, mutta toivotaan että päästään silti hieman harjoittelemaan lähiaikoina ulkoilua.
Pentujen tulevat perheet ovat käyneet katselemassa niitä ja suurinosa käy useammankin kerran nyt ennen joulua. Nova isukki kävi myös viikko sitten nuuskimassa lapsiaan:)

Riiviövaroitus!

2010-12-02T20:35:00.006+02:00

Pennuista on paljastunut nyt 4 viikkoisina aikamoisia riiviöitä! Ne käyttävät naskaleitaan kaikkeen ja mahdollisimman kovaa purren. Toisiaan ne kurmuuttavat jo aika kovaa. Ympäri asuntoa juostaan jo kovaa vauhtia, eikä menoa haittaa vaikka välillä tasapaino heittääkin kuperkeikkaa.

Alkuviikosta muutin pennut lootasta isompaan aitaukseen. Nyt ne pääsevät siis pentulootasta jaloittelemaan aidatulle alueelle ja opettelevat pissimään sanomalehdille. Kovasti olivat innoissaa isommasta liikkuma-alueesta ja aloittivat heti juoksuharjoitukset aitauksen päästä toiseen. Lisäruokaa annetaan nyt kaksi kertaa päivässä ja se maistuu pentusille todella hyvin.

Sorsan siipin pääsivät tutustumaan eilen. Kaikilla riitti mielenkiintoa uuteen aarteeseen. Siipeä nuoltiin, maisteltiin ja osa kantoi jo ylpeänä häntä ylhäällä siipiaarretta.

Kaikki pennut tutkimusretkellä:)

Jos äiti sattuu kävelemään ohi niin pennut hyökkääät samantien baarin antimille...

Sisko kurittaa veljeään

Kunnon leikkikahakka

Siskokset

Pennut pääsivät tutustumaan sorsan siipiin:

Muutama innostui jo kantamaan aarretta

Työvoitto

Tättähäärä

Täystuho

Työvoitto

Tulikettu

Tottakai

NoWillat 3 viikkoa

2010-11-26T13:58:00.005+02:00

Pennut 3 viikkoa:

Työvoitto

Tulikettu

Tottakai

Täystuho

Tättähäärä

Eilen pentuset täyttivät 3 viikkoa ja päivää juhlistettiin uusilla asioilla. Aloitin madotuksen kaikille. Tahna maistui pennuille hyvin joten syötto sujui helposti. Eilen ja tänään pennut ovat myös päässeet maistelemaan lisäruokaa. Kaikki hoksasivat heti, että lautasella on herkkua, jota pääsevät mussuttamaan. Suorastaan kiihkeinä pennut napsivat aterian lautaselta. Tänään ne olivat syömisessä jo vanhoja tekijöitä, paitsi Tättähäärälle ei jostain syystä ruoka maittanut vaan juoksi Willan perään maitobaarille. Eilen se kyllä söikin lisäruokaa kovalla innolla.

Tarkkailin tänään pentuja ja toistaiseksi ei tuntunut matolääkkeet tai ruoka aiheuttavan masuvaivoja tai ripuleita.
En ole tänään vielä punninnut pentuja, mutta edellisten lukemien perusteella uskoisin, että kaikki ovat nyt ylittäneet kilon rajanpyykin!:)

Leikkiminen ja painiminen yltyy välillä niin äänekkääksi, että huolestunut Willa juoksee pentulootalle katsomaan tilannetta. Wäinökin on jo muutaman kerran sännännyt ovelle kurkkaamaan mikä painiottelu pienillä on menossa. Lisäilen tähän taas muutaman kuvan. Tarkoitus oli ottaa kuvia, joissa pentuset ovat jaloillaan, mutta amatööri kuvaaja ei onnistunut valon kanssa saamaan tarkkoja kuvia liikkuvista pikkukoirista.

Vuoden viimeiset kisat ja pienten tassujen vilinää

2010-11-21T17:20:00.005+02:00

Kävästiin lauantaina Noormarkussa kisaamassa meiän vuoden viimeiset agikisat. Jalonen oli tehnyt kaksi varsin lyhyehköä ratapätkää, jotka kahlattiin läpi ennätysajassa-päästiin lähtemään n.puolitoistatuntia ennen arvioitua päättymisaikaa! Yhtään ei siis tarvinnut odotella paikanpäällä pakkaskelissä vaan tehokasta toimintaa koko ajan:) Voidaan mennä uudestaankiin talvella kylmiin kisoihin missä Jalonen tuomaroi:)

Kotiintuomisina meillä oli yksi nolla-rinkula ja toinen "lähelle tupla, mutta kuitenkin vitonen". Molempien ratojen lähdöt olivat aivan kaameita! Pieni halli, jossa akustiikka ei ollut parhainta vaan meteli kuului kovana nosti hyvin kierroksia enkä kerta kaikkiaan saanut Wäinöä rauhoittumaan. Itse rata oli ihan ok vetäisy, mutta videolta ja tulostaululta katseltuna huomasin, että vauhti puuttui. Ohjaaja ei juossut oikeesti... Toisella radalla tehtiin mukamas nollaa väännettynä loppuun saakka, mutta maalissa paljastui, että tokalla esteellä eli puomilla oli loikka tuottanut kontaktivirheen. No sen siitä saa kun ei vaadi sitä pysähtymistä kisoissa...:(

Mutta ilahdutti saada yksi nolla SM-keräilyjä varten. Niin ja hyvää mieltä tuotti sekin, että kerrankin voitin vedon kisamatkakaverini Hannan kanssa! :)

Pentusilla on nyt kaikilla silmät auki. Tänään olen ilolla seurannut niiden kävelyharjoituksia ja ensimmäisiä leikkejä. Sisaruksia purraan ja revitään jo kovasti korvista. Painimista harrastetaan toista tönäisemällä ja niskan päälle nousemisella. Välillä leikkiä tehostetaan oikealla murinalla! Hauskan kuulosta ja näköistä menoa! Maitoa odotellessa pennut innostuvat myös kuorossa ulvomaan emänsä perään:)

Nyt jo pisteään leikkipaineja pystyyn!

Nooa ja Työvoitto

Tottakai yrittää kovasti lähteä katsastaan maailmaa pentulootan ulkopuolelle...

Tulikettu kurkistelee

Tättähäärän mietiskelyt

Tytöt

Pojat

Täystuho

Työvoitto

Tottakai

Voi meiän äityläistä...

2010-11-19T14:57:00.002+02:00

...niin siinä vaan käy, että jälkikasvu vie kaiken huomion. Unohdettiin täysin eilen Willan 4v synttärit!

Eli hurjasti onnea 4vuotissynttäreiden johdosta lilla Willa ja sisarukset Ferra, Pessi, Keke ja Vili!!!

Pennut 2-viikkoa

2010-11-18T14:52:00.002+02:00

Viikko on mennyt nopeasti. Pennut kehittyvät ja kasvavat nopeaa tahtia. Eilen alkoi muutamalla pennulla näkymään luomien sisänurkassa silmien raottumista jä tänään kaksi jo tiirailivat maailmaa.

Pentusten äänen volyymitaso alkaa myös olla huomattavasti korkeempi, kuin alussa. Kun Willa käy välissä syömässä tai ulkona ja palaa takaisin pentulootalle on vikinä ja ulvonta melkoista:)

Nyt on kynnet myös leikattu ensimmäisen kerran ja harjoiteltu tassujen pitokykyä liukkaalla ja kovalla lattialla.

Tässä vielä pentujen painot:

Tulikettu 820g

Täystuho 828g

Tättähäärä 665g

Työvoitto 760g

Tottakai 800g

(eli uros Täystuho on nyt ylittänyt aikaisemmin isoimman pennun Tuliketun painon:)

Tottakai avasi silmät ensimmäisenä

Myös Tättähäärällä oli kiirus nähdä jo maailma

Pennut jo liikkuvat kovaa vauhtia laatikossa

Tottakai on nopea oppimaan uusia taitoja se nousikin ensimmäisenä jaloilleen ja yrittää jo kurottaa lootan ylitse. Se myös oli eka, joka avasi silmänsä.

Pennut 1vko

2010-11-11T23:41:00.003+02:00

Tänään siis merkkipäivä-pennut täyttivät 1viikon!:) Laitetaan taas vähän painoja esille. Hyvin kasvavat ja painoa tulee päivittäin todella tasaisesti lisää. Willa alkaa päivisin jo oleskelemaan pois pentulastakin.
Pentujen touhuja on niin ihana seurata. Ne ovat aivan mahdotoman suloisia syödessään ja nukkuessaan (muutahan ne eivät juuri tee..). Välillä nukahtavat tissille ja jäävät suu auki nauttimaan pennun unistaan. Ääntä löytyy jokaisesta, varsinkin jos emä lähtee kesken syönnin tai eivät heräämisen jälkeen heti osaa suunnistaa oikeaan suuntaan löytääkseen ruokabaarin.

1.Tulikettu 580g
2.Täystuho 540g
3.Tättähäärä 428g
4.Työvoitto 500g
5.Tottakai 530g

Isukki Nova käväisi muuten viime viikonloppuna luonnetestissä ja kahlasi sen hienosti läpi! Tarkempi kertomus ja osa-alueiden pisteytys löytyy Novan kotisivuilta. Yhteispisteet 155 ja laukausvarma:)

Ja kuvia lisää olkaa hyvä:)

2010-11-08T19:56:00.005+02:00

1.narttu Tulikettu 480g

2.uros Täystuho 450g

3.Narttu Tättähäärä 310g

4.uros Työvoitto 380g

5. uros Tottakai 420g

Irti en päästä millään...

Pikkuisia massuja ja tassuja

2010-11-06T14:13:00.006+02:00

Tytöt (huomatkaa mikä kokoero pienimmän ja isoimman pennun välillä)

Tytöt

Pojat (eivät pysyneet paikoillaan hetkeäkään...)

Pojat

Uros 6. 340g

Uros 5. "Työvoitto" 300g

Uros Työvoitto

Narttu 4. "Tättähäärä" 245g

Uros 2. "Täystuho" 380g

Narttu 1. 400g

Narttu 1.

Tässä lisää kuvia tältä päivältä ja pentujen painot nyt 3vrk iässä. Hyvin ovat lähteneet nousuun. Pikkuisin tyttö enään alle 300g.

Kovantyön pentue

2010-11-05T16:26:00.005+02:00

Huh. Pitkä ja aikas kova urakka on ohi. Eli maailmaan on nyt saatettu Willan pienokaiset, joita on yhteensä 5. Kolme urosta ja kaksi narttua. Äärettömän surullista oli, että kaksi pentua syntyivät kuolleina. Willa ja lapsukaiset voivat hyvin. Pennut syövät lähes koko ajan ja välillä nukahtavat tissien viereen:)

Synnytys ei sitten mennyt ihan niin, kuin olin kuvitellut. Willan lämmöt laskivat keskiviikko iltapäivänä. Illan mittaan läähätys, levottomuus ja petailu yltyivät. Yön nukuin Willan kanssa pentuhuoneessa ja tuleva äippä rauhoittui vaan kainalossani nukkuessa. Aamu kuudelta alkoivat ensimmäiset supistelut ja kirkkaita nesteitä tuli useaan kertaan lattialle. N. seitsemän jälkeen Willa alkoi ponnistelemaan ja jatkoi urakkaansa, kun kätilöapumme Leena tuli paikalle. Kaksi tuntia ponnisteluista soitin päivystykseen varatulle eläinlääkärillemme ja kyselin neuvoja, kun ensimmäistä pentua ei kuulunut. Ohjeiden mukaan ulkoilutin ja liikutin Willaa väkisin pihalla kymmenisen minuuttia ja odotimme vielä jonkun aikaa. Pentua ei edelleenkään voimakkaista ponnisteluista huolimatta kuulunut, joten pakkasimme styroksilootan mukaan ja lähdimme eläinlääkäriin. Matkalla kävikin "vanhanaikaiset" eli ensimmäinen pentu alkoi tulla. 1.pentu oli isokokoisin eikä tullut kokonaan ulos. Vain hännänpää ja vähän takatassuja näkyi. Leena kätilöi pentua takapenkillä ja meillä alkoi olla jo pienoinen hätä, kun pentua ei saanut vedettyä ulos. Pennulla ei ollut enään kalvoja, joten piti saada mahdollisimman nopeasti se ulos. Muutama kilsa ennen eläinlääkäriä pentu lopulta saatiin pois. Se oli kovin eloton ja luulimme jo menettäneemme sen. Kovista elvyttelyistä se kuitenkin virkosi ja alkoi hengittämään. Eläinlääkärillä käytiin vaan kääntymässä ja suunnattiin takaisin kotiin. Kotimatkalla plumpsahti sitten pentu numero 2. uros. Kotona asettelimme pennut Willalle pentulootaan, mutta uusi äiti oli kovin ihmeissään tilanteesta eikä oikein heti alkanut kunnolla niitä hoivaamaan. Hetken ihmeteltyään pennut alkoivat imeä ja sitten Willakin tajusi alkaa niitä putsailemaan ja hoitamaan.

Kotona vähän yhdentoista jälkeen syntyi 3.pentu uros. Valitettavasti se oli ihan eloton ja veltto, eikä lukuisista elvytyksistä huolimatta herännyt henkiin. Reilun tunnin päästä maailmaan saapui 4. pieni vaalea narttu, joka oli koostaan huolimatta kovin virkeä ja eloisa. Sitten kului taas pitkä tovi (n.puolitoistatuntia) ja jälleen takajalat edellä maailmaan oli tulossa urospentu 5. Vetoapua tarvittiin, että saatiin pentu ulos. Säikähdykseksemme tämäkin pentu oli eloton. Lähes kovakourainen hierominen pyyhkeellä ja niskanahasta nostelu eivät saaneet pientä virkoamaan. Muutaman kerran pentu aukaisi suutaan, mutta ei saanut henkeä. Koitimme välillä heilauttaa ylös-alas ja muutaman kerran imaisin nesteitä pennun kuonosta ja kovan taistelun jälkeen se lopulta virkosi. Pentu sai nimekseen "Työvoitto". Tunne oli aivan mahtava, kun se kovan taistelun jälkeen oli eloisa ja alkoi syödä reippaasti!

Seuraavan pennun 6.tuloon kului yli kaksi tuntia. Sitten se pullahti hienosti ulos ja alkoi välittömästi hakeutua maitobaariin. Tämän jälkeen alkoi pitkä odotus. Sinä aikana kätilöapu vaihtui Hannaan ja otin yhteyttä synnytystä päivystävälle lääkärillemme useaan otteeseen. 7. pentua ei vaan kuulunut. Koska tässä vaiheessa vielä odotimme ainakin kahta pentua oli ell sitä mieltä, että Willa vaan pitää taukoa eikä syytä huoleen. Vasta kahdeksan aikaan useiden ponnisteluiden jälkeen esiin tuli kuonon pää, josta näki heti, että tulossa oli kuollut pentu. Koska pentu oli isokokoinen ja kuollut sen saaminen ulos oli todella vaikeaa. Willa lopetti ponnistelut kokonaan ja ell:n ohjeiden mukaan kiskoin pennun kovalla työllä ulos, jotta se ei olisi tukkeena viimeiselle pennulle. Viimeistä pentua odotettiin ja olin useaan otteeseen yhteydessä ell:n. Leikkaukseen ei haluttu ryhtyä, koska pennun ennuste oli todella huono. Yritettiin siis muilla keinoilla saada synnytys jatkumaan. Seuraavana aamuna ell:ssä kuvattiin Willa ja lopulta selvisi, että mitään 8.pentua ei siis ollut ollutkaan. Se oli helpotus, koska Willaa ei siis tarvinnut leikata. Vaikka yö oli kulunut ulkoillessa ja pennut ja emä olikin turhan takia raahattu aamulla ell:n olin todella tyytyväinen, koska pääsimme vihdoin keskittymään viiden pentusen hoiteluun.

Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille, jotka olitte tukenani ja hengessä mukana niin synnytyksen iloissa, kuin murheissakin!!! Emä ja pennut voivat hyvin:) Viimeiset kaksi päivää on ollut niin haipakkaa menoa, että en ole erikseen ilmoittanut pennun kyselijöille synnytyksestä. Varmaankin kaikki löytävät tiedon täältä. Laitan viestiä, kunhan tää hässäkkä helpottuu ja saan hieman untakin tapahtuneiden jälkeen.

Pentu nro 1. Isokokoinen narttu 345g

Pentu nro 2.uros 325g

Pentu nro4. Pieni narttu "Tättähäärä" 210g

Pentu nro5. Uros "Työvoitto" 256g

Pentu nro 6. uros 285g

Masu kuvattu!

2010-11-02T13:42:00.002+02:00

Tänään (58vrk) käytiin Willan kanssa röntgenissä. Aikas huisi määrä selkärankoja oli laskettavissa! Ainakin 8 pentua näkyi!!! Neljä pennuista oli kovin yhdessä kasassa, joten ell oli sitä mieltä, että alta ei pysty erottamaan jos siellä sattuu vielä yksi olemaan... Eli jännitetään synnytykseen asti.

Tilaa pennuilla oli kovin niukasti, joten synnytystä päivystävä ell arvioi, että saattavat pyrkiä ulos ennen laskettua ajankohtaa. Tiineyshän on tänään jo "täysiaikainen", joten sikäli pennut saattavat syntyä koska vaan. Paino oli noussut 16,4 kg (normaali n.12,9kg).

Toivotaan kovasti, että synnytys sujuu hyvin ja pennut syntyvät elävinä, terveinä ja kehittyvät hyvin!!!:)

Jännää...

Tollerimestikset

2010-10-28T23:53:00.003+03:00

Viikko sitten sunnuntaina kamppailtiin jälleen vuoden Tollerimestaruudesta Tamskin kisojen yhteydessä. Tällä kertaa osallistuttiin siis vain maxejen taistoon, koska Willa lepuutteli masunsa kanssa kotona. Osallistujia oli hieman vähemmän, kuin aikaisempina vuosina-sääntöuudistuksen myötä mestaruudesta kamppailivat vain 3-luokkien koirakot.

Wäinö aloitti urakkansa hienosti. Hyppyradan alussa tuli pieni aikaa vievä liukastuminen takaakierrossa, mutta hyppy selvitettiin virheittä. Rataa paineltiin ihan hienosti eteenpäin, mutta viimesillä esteillä ohjaaja taas kämmäili. Jumahdin kriittisessä kohdassa seisomaan paikalleni koiran eteen, mutta siitä huolimatta Wäinö pelasti ja kääntyi viimeiselle hypylle. Aikaa vei tämäkin kohellus ja lopputuloksena puhdas ratanolla, mutta hieman hitaammalla ajalla. Ensimmäisen radan jälkeen siis saimme täydet 14 pistettä mestaruustaistoon. Samoissa pisteissä ekan radan jälkeen olivat Vini, Raisa ja Lumo. Muutaman pisteen perässä tulivat myös Minni ja Rilla. Tiukka kamppailu siis jatkui:)

Toisella radalla aloitettiin hyvin, mutta jostain syystä löysäilin keppejen avokulmaan lähetyksen ja Wäinö ampui kakkosväliin. Kielto siis kepeiltä. Kontakteilta Wäinö liukui alas ilman lupaa, vaikka ne ottikin. Loppuhypyillä onnistuin jarrutus-suhinalla hypyn päällä vielä aiheuttamaan riman tiputuksen. Radalta siis yhteensä 10vp. Mestaruuden loppupisteissä olimme tasoissa 3.sijasta Minnin ja Annikan kanssa, mutta heidän agiradalla tekemänsä nolla ja parempi sijoitus ratkaisi taiston heille. Voiton ve hienosti Jaakko ja Luma, Vinin ja Juhan tullessa kakkosiksi.

Willan masu on kasvanut joka päivä enemmän ja enemmän. Ruokahalua riittää edelleenkin. Lämpöjä ollaan mittailtu nyt pari päivää. Tiistaina on sitten vuorossa vielä röntgen kuvaus. Laitan muutaman kuvan tänään (31.10 56 vrk) otetuista kuvista. Kuvienlaatu on kyllä heikko-napsittu kännykällä..

Niinalta saatiin myös hienoja uutisia viikonlopun osalta. Nova sulhanen starttasi rauniokokeissa ja sai tuloksen lauantaina IPOR A kokeesta sekä tänään sunnuntaina läpäisi myös kansallisen rauniokokeen. Titteli RH-T A lisätään nyt nimen eteen. Onnea Nova ja Niina!:)

Masu kasvaa

2010-10-13T23:44:00.002+03:00

Willa on viimeisen viikon aikan turvonnut ihan silmissä! Samoin meno on hidastunut, kun metsälenkillä jolkotellaan mun takana eikä paineta pitkin pusikoita... Täytyypä ottaa niitä "masukuvia" tänne blogiin laitettavaksi:) Lisäruokinta aloitettiin muutama päivä sitten eli ylimääräinen ruokintakerta ja siirtyminen pentunappuloihin. Viikonloppuna olis tarkoitus puusepän taituroida pentulaatikko ja ostaa pentuaitatarvikkeita. Eli mukavaa valmistautumista pikkuisiin:)

Wäinön kanssa oltiin tänään taas SDP:llä treenaamassa. Vuorossa olivat Pehkosen Samun treenit. Kentälle kasattiin kaksi ratapätkää eri päihin, joissa molemmissa oli hauska teema. Toisella pätkällä tehtiin takaakiertoja ja keskellä olevan kepin kiertämistä, joka hypyn välissä. Toisessa päässä taas valittiin kolmesta vaihtoehdosta yksi radan suoritustapa, johon tutustuttiin ja suoritettiin se haamukoiran kanssa aikaa ottamalla. Lopuksi sitten uusittiin koiran kanssa ja katsottiin miten "oikea" suoritus osui haamukoiran aikaan. Wäinön kanssa haettiin muutama kerta ennen, kuin saatiin suoritus onnistumaan ilman virheitä. Ensimmäiset pätkät siis hävittiin aika roimasti haamukoirasuoritukselle, mutta viimeisellä pätkällä onnistuttiin ja alitetiin muutamilla kymmenyksillä haamukoiran aika:) Se rata siis osui aika hyvin nappiin oman arvioni kanssa.
Kiertämiset sujuivat odottamaani paremmin. Saatiin kerralla pätkä sujumaan suht nätisti. Wäinökään ei nostanut kierroksia, vaikka joka esteen välissä kierrätettiinkin kepin ympäri. Päästiin sitten ottamaan ilman tutustumista sama pätkä väärinpäin ja lopuksi vielä osa niin, että Samu huuteli kierrätyksen jälkeen aina mistä suunnasta seuraava este tulisi suorittaa. Ohjauksen muuttaminen hetkessä sujui multa ihmeen hyvin. Mukava olisi kun sen saisi sujumaan kisaradoillakin tilanteissa, joissa tarvitseekin yllättäen tehdä ohjausmuutoksia. Hauska harjoitus!

Ultrassa

2010-10-08T23:15:00.002+03:00

Tänään oli vihdoista viimein kauan odotettu Willan ultraus. Ja saatiin hyviä uutisia-masussa uiskenteli eläinlääkärin mukaan ainakin neljä pentua:) Pikku Nowilloja tiedossa!!!:) Jes!!! Olihan niitä pieniä merkkejä tiineydestä jo näkyvissä, mutta en uskaltanut niistä vielä toiveita nostaa. Tämän viikon aikan Willan vatsalinja on jo hieman laskenut ja nisät ovat turvoksissa. Mielialalataan Willa on jo jonkin aikaa ollut hieman rauhallisempi. Eli sunnuntaina tulee kuluneeksi viisiviikkoa astutuksesta-neljä jäljellä.

Tänään treffattiin Novaa ja Niinaakin (Miikkaa ja Nemoa unohtamatta) iltalenkin varjolla. Olivat tulleet Tampereelle kokeeseen. Oli kiva taas yhdessä rupatella koiruuksista ja iloita tulevasta pentueesta.

Meidät muuten valittiin Wäinön kanssa mukaan TAMSKin valmennusryhmään tälle kaudelle. Ensimmäiset treenit oli jo tällä viikolla SDP-hallilla. Haasteelliselta tuntuu jo ihan siitäkin syystä, että siitä on aikaa vaikka kuinka, kun ollaan Wäinön kanssa viimeksi oltu varsinaisesti ohjatussa treeniryhmässä. Saatika, että ryhmän taso on aika korkea ja harjoitukset tottakai vaativia. Mutta haasteellisuus kasvattaa omaakin treenimotivaatiota :) Tällä viikolla meillä oli vuorossa ratatreenit, joissa tehtiin kinkkistä MM-kisojen rataa. Uudessa treenipaikassa Wäinö nosti kierroksia taas aika hyvin ja kontaktit mentiin leiskauttaen. Nyt pitää ohjaajan asenne saada kontakteille kohdalleen ja muistaa vaatia! Koska Willa keskittyy mahan ja pentujen kasvattamiseen treenaa Wäinö siis kahdessa ryhmässä ja onkin nyt syksyn tehotreenissä.

Asennetta

2010-09-26T20:51:00.002+03:00

..Sitä löytyi tänä viikonloppuna onneksi ainakin yhdeltä radalta. Ja okei ei ne sunnuntainkaan radat pahoja olleet. Mutta TAKUTien kisoissa lauantaina tuskailin koko kesän kadoksissa ollutta asennetta agilityyn. Tuntuu, että en ole saanut itestäni juuri mitään irti. Ehkä asian tuskailu, pyörittely ja ensimmäisen radan surkuttelu kisapaikalla saivat kuitenkin oman asenteen nousemaan ja viritin itseni toiselle radalle paljon parempaan fiilikseen. Tuloksena hieno, nopea rata ja paljon hyvää mieltä. Harmi vaan, että rima ja muurinpalikka lensivät alas vauhdissa.

Sunnuntaina olin jo hieman paremmalla mielellä. Vaikka rinkuloita ei taaskaan kerätty taiteili Wäinö "moraalisen tuplanollan". Ensimmäinen rata oli puomin ylösmenon kompastumista lukuunottamatta suht sujuva ja nopea. Itseasiassa sillä ajalla oltaisiin oltu palkinnoilla ja sertillä JOS (-ainaisia jossitteluja..:) puomin alastulosta ei olisi tulkittu kontaktivirhettä. Hyppäsihän se Wäinö sieltä, mutta suurinmman osan mielestä tassut silti hipoivat kontaktipintaa ennen loikkaa. Toisella radalla rinkula kaatui ohjaajan virheeseen, kun en käynyt yhtä helppoa hyppyä ohjaamassa kunnolla. Wäinö kääntyi kysymään ja siitä kieltovirhe. Hienosti kuitenkin sain alun kuvion sujumaan suunnitelmien mukaan, vaikka jännäsin omaa erilaista ohjaus ratkaisuani.
No mutta viikonlopun tuloksina ei nollia kertynyt, mutta pientä pilkahdusta kadotetusta asenteesta saatiin esiin. Nyt kun vaan pääsisi tehotreenaamaan. Niin ja juoksu ja liiketreeniä mulle-kamalaa sipsuttelua mun juoksu edelleen!

Seuraavat kiplailut vasta tollerimestiksissä. Nyt vaan treenaamaan:)

Syksyisiä jälkiä

2010-09-21T19:24:00.002+03:00

Elo-syyskuun aikana olen kunnostautunut oikein urakalla verijälkien teossa! Ollaan tehty nyt viidet verijälkiharjoitukset. Välillä molempien kanssa ja välillä koirilla vuorotellen. Osasyy kunnostautumiseen on varmasti ollut innostunut treeniseura-kiitos vaan Päivi, pojat ja russelit:) Hyvin on kaadot jälkien päästä löytyneet. Wäinön kanssa aletaan työstää vauhtia-päinvastoin kun rakkaassa agilityssa, pitäisi sitä tässä lajissa hillitä. Ongelmana on vaan se, että hidastaessa Wäinö helposti turhautuu ja alkaa pyöriä ja kysellä apuja. Muuten Wäinön nenä on tarkka, eikä se ole tänä syksynä eksynyt verijäljeltä muiden riistajälkien perään:)

Willan kanssa edetään pikkuhiljaa jälkeä pidentäen. Hienosti se on edistynyt. Nyt harjoitellaan makauksia ja pistetään harkintaa omien jälkivaljaiden ostaminen. Wäinön valjaat, kun pienimmillä säädöilläkin tuppaavat olemaan isot. Viikonloppuna muistuteltiin taas dameilla hakuruutua ja hienostihan pikkukoira toimii. Tauon jälkeen kierrokset nousivat kyllä helposti, kun damikassi otettiin mukaan, joten malttitehtäviä treenattiin ohessa. Eiköhän sitä voisi taas pakkasen tyhjennyksen jälkeen taas hankkia oikeaa riistaakin treenattavaksi.

Pentusista sen verran, että ultra on varattu reilun kahden viikon päähän. Sitten selviää onko pentuja tulossa. Willan käyttäytymisestä ei voi vielä mitään aistia.

Miehelässä

2010-09-06T14:09:00.003+03:00

Herrasmies Nova

Niinkuin monet tietävätkin olen pitkään pyöritellyt Willan jalostuskäyttöä mielessäni. Vuoden verran olen kartoittanut sopivia urosvaihtoehtoja ja löysinkin niistä kaksi varteenotettavaa. Lukuisten selvitysten ja urokseen tutustumisen jälkeen matkasimme perjantaina Vantaalle astuttamaan Willaa. Ensimmäisellä kerralla ensikertalaiset eivät vielä onnistuneet, mutta toisella kertaa sunnuntaina 5.9 astutus onnistui.

Willa ja Nova ovat hyvin sopusuhtainen pari. Molemmat ovat rakenteeltaan kevyehköjä, liioittelemattomia ja mukavan kokoisia. Luonne oli Novassa se mihin ihastuin eniten. Se on avoin ja sosiaalinen, leikkisä ja helppo motivoida työskentelemään. Se ei hätkähdä uusia asioita tai ääniä, mikä tuntuu valitettavasti olevan monen tollerin ongelma. Niin Nova, kuin Willakin ovat molemmat toimivia, hyviä harrastuskavereita. Ja mikä ihaninta molemmilla riittää hermot kisatilanteissakin rauhoittumaan tarpeen tullen. Nyt peukut pystyssä, että pentusia olisi tulossa-niistä toivotaan kehittyvän hyviä ja toimivia harrastuskavereita. Pentueesta löytyy enemmän tietoa kotisivuiltamme.

Willa siis jää toistaiseksi agitauolle, mutta Wäinön kanssa kisakausi jatkuu vielä syyskuun. Lokakuussakin olisi vielä vuorossa tollerimestikset, mutta sitten hieman hiljenee kisojen osalta. Jäädään kisatauolle ja päästään keskittymään treeneihin. Ai niin Orivedellä pyörähdettiin toissaviikonloppuna harjoittelemassa mm. A:n kontaktia ja toisella radalla hieno rata kosahti pituuden kaatuneeseen palikkaan. Jostain syystä lähiaikoina on ollut paljon pituuden jälkeisiä ansoja ja vauhdittomia lähestymisiä- ne tuottavat hankaluuksia ja täytykin alkaa siis tehotreenaamaan..

Hyvää mieltä

2010-08-22T23:20:00.002+03:00

Sitä käytiin jakamassa ja hakemassa Ylöjärvellä Ylisfestareilla. Osallistuttiin Willan kanssa OK-koirien agilitynäytökseen festareilla. Mukavaa oli päästä treenailemaan kisaradan omaista suoritusta yleisön edessä, mutta kuitenkin sai treenattua jos joku ei toiminut ja palkattua jos onnistui hyvin. Willallakin oli ihan kisadraivi päällä.
Tyytyväisin olinkuitenkin pikkuketun käyttäytymiseen paikanpäällä. Ihmisvilinässä, jossa yht`äkkiä joku saattoi kumartua koiraa paijaamaan Willa liikkui hienosti. Se nautti saamastaan huomiosta, eikä edes muistanut kiertää leikki-ikäisiäkään lapsia kaukaa vaan meni kaikkien luo nauttimaan silittelyistä. Kiltisti se myös jaksoi kymmeniä kertoja hakea lelua ja palauttaa sitä käteen pyörätuolissa istuvalle tytölle. Jaettiin varmasti hyvää mieltä Ylisellä, mutta sitä myös saatiin itsellemme. Kivaa oli:)

Valkeakoskella käytiin tänään sohlaamassa yhdet radat molempien koirien kanssa. Willan hylky meni täysin mun piikkiin, kun sijoituin täysin väärään kohtaan kakkosesteellä ja ohjasin siitä koiran väärään putken päähän. Wäinön kanssa tapeltiin jälleen lähdössä (-huudettiin kilpaa..) ja ensimmäinen rima tuli alas. Puomin alastulossa se loikkasi sikamaisesti alas, vaikka käskytys oli tiukka. Otin sitten hyllyn ja tein puomin kontakteineen uudestaan. Kisasaldona=kaksijalkainen treenaamaan ohjausta ja pitäisi päästä jälleen möllikisoihin harjoittelemaan kuumakallen kanssa lähtöjä ja kontakteja...

Willalle medijoukkueiden piirimestaruus KULTAA!!!

2010-08-15T22:49:00.003+03:00

Piirimestaruudet kisattiin tänä vuonna Takutien järjestäminä Hervannassa. Yksilökisoissa ei meille juuri menestystä sadellut. Willan kanssa saatiin aikaan kaksi ihan hienoa rataa, jotka kuitenkin hyllytettiin allekirjoittaneen ohjausvirheiden takia. Ensimmäisellä kerralla valssasin pikkuketun suoraan väärälle esteelle ja toisella kertaa keppien korjaus ja kropan väärä suuntaus johti putkeen pujahtamiseen. Oon kuitenkin tosi tyytyväinen Willan tän viikon ratoihin! Hienoa menoa kaikki:) Nyt kun ohjaaja vaan uskaltaisi ottaa kunnon käskytys vaihteenkin käyttöön ja opiskelisi tuota radan suorittamista numerojärjestyksessä :p

Wäinön radat oli heikompia tällä erää. Lähdöt oli kovaa tappelua ja ensimmäisellä radalla meiät jo vihellettiinkin tuplasti lähtemään. Tulokset tuli molemmilta komeilla virhepisteillä (20 ja 10vp). Jos piirimestaruuksia jaettaisiin pisteillä niin ne olisivat kärkipalleille riittäneet.. Joukkueradalla Tamskin tolloimmat tollerijoukkue veti hienosti. Me vain ajauduttiin hyllyttämään rata (harmi kun oli niin nopea ja sujuva rata muuten). Joukkueen tulokseksi tuli 10vp. ja taidettiin olla sillä hienosti neljäntenä (?) Iso kiitos mahtavat joukkuetoverit: Vini ja Juha, Raisa ja Pena sekä Eppu ja Aino!:)

Willa räjäytti joukkueradalla koko potin! Hienosti ankkurina lähtenyt parivaljakko Mappe ja Willa taituroivat nopean nollaradan ja varmistivat sillä medijoukkueelle Piirimestaruuden 2010! Onnea koko joukkueelle ja kiitos taitavalle ohjaajalle Mapelle!!! Jos onnistun niin linkitän tähän Mapen videon radasta.
http://www.youtube.com/watch?v=matnziTvhao

Nolla

2010-08-12T23:29:00.002+03:00

Sellainen herkku tarttui Willalle mukaan TAMSKin iltakisoista! Rata oli Muotkan Esan hyppis ja sisälsi muutamia hankalia paikkoja, mutta mistä me kuitenkiin selvittiin hienosti! Tehtiin kokonaisuudessaan hieno ja nopea rata, mihin voi olla tosi tyytyväinen. Ainoa tilanne kohta oli pituuden jälkeen, kun se vei suoraan väärälle putken suulle ja olin tietysti hieman myöhässä vetämässä pois. Willa kuitenkin suunnisti hienosti oikeaan päähän ja hetken sitä kerkesin itsekin jo ihmettelemään:) Tämä oli muuten meille ensimmäinen SM-nollakin ensi vuodelle:)

Kisailu jatkuu sunnuntaina piirimestaruuksien merkeissä..

Helteinen Lempäälä ja ukkosmyräkät

2010-08-09T14:32:00.002+03:00

Kisattiin Wäinön kanssa todella helteisissä olosuhteissa Lempäälässä. Onneksi olin ilmoittanut sen vain kahdelle radalle. Tosin sössin ratajärjestyksetkin heti alkuunsa, mutta kiitos ihanille järjestäjille kaikki selvisi:)
Sitten saikin keskittyä ratojen sössimiseen;) Eli ensimmäinen rata oli aikas tumpeloa menoa. Hyllytettiin heti alkuunsa kohtaan jonka tiesin olevan riski, mutta josta olin päättänyt selviytyä-mutta kuinkas sitten kävikään... Loppurataa en oikein edes enään ohjannut, mikä on epäreiluinta koiralle. Puomilla opiskeltiin kontaktilla pysymistä eli treenailuksi meni.

Toinen rata oli sujuvampi. Tosin saatiin alussa vitonen joka ilmeisesti(?) tuli lentokeinusta. Kaikki haastavimmat kohdat kuitenkin sumplittiin.

Helteiden jälkeen uitiin Kurussa ja jännitettiin mökissä ukkoskuuron aikana päästäänkö sieltä enään pois. Puita oli kaatunut teille ja sähkölangoille lukematon määrä. Onneksi moottorisaha oli laulanut ja päästiin illalla kotiin

Willan silmät peilattiin tänään Hakametsässä. Kaikki oli ok,ainoastaan yksi harmiton ylimääräinen ripsi löytyi oikeasta silmästä.

Kakkua leipomaan

2010-07-31T23:24:00.004+03:00

Olipa kerran kaksi tyttöä, jotka sopivat keskenään vedon siitä, kumman koira nappaisi AVA-tittelin ensin. Hävinnyt joutuisi leipomaan ITSE kakun valioituneille. Otsikosta voi päätellä tarinan lopun-nalli napsahti siis mulle. Niin hyvä, kun olen noissa keittiöhommissa...

No ehkä joskus jonain kauniina päivänä on meidänkin vuoro?...

Joo siis skabailtiin treenitauon jälkeen Orivedellä kolme starttia. Hiukan olin huolissani jaksaisinko keskittyä ja juosta jo kolme rataa, mutta turhaan. Keskittymiseen olis voinu panostaa enemmänkin, mut fysiikka puoli jo pelasi:) Tuloksena jokaiselta radalta vitoset. Ensimmäiseltä tuli heti aloituksessa kielto putken pimeästä kulmasta, kun unohdin sitten veto liikkeen ja juoksutin koiran koko putken ympäri, ennen kuin sain sen oikeaan päähän sisään. Toiselta radalta ällöttävä A:n alastulovirhe. Näitä mä en haluaisi! No vedätystä oli radalla muutenkin ehkä hieman liikaa. Aika oli kuitenkin ihan hyvä. Miinusta oli mukavasti:) Kolmannella radalla jälleen oma typerä ohjausvirhe, kun en malttanut ohjata putken jälkeiselle hypylle kunnolla vaan kiritin itseäni unohtaen koiran ehtiäksen valssaamaan seuraavaan paikkaan. Wäinö tuli lahjakkaasti hypyn ohi eli kielto.

Nyt palaillaan treenien pariin myös Willankin kanssa. Parin viikon päästä olis vuorossa piirimestaruudet ja niitä ennen molemmilla yhdet kisat. Kesälomilta yritetään tehdä paluuta myös tokotreenailun pariin. Jospa sitä kerkeis huomenna kimppatreeneihinkin...

Laitan mukaan myös muutaman lomailukuvan:)

Ensimmäiset AgiSM-kisat

2010-06-22T14:50:00.005+03:00

Wäinön liitoa joukkueradalla

MEDIJOUKKUE

Wäinö yksilöradalla

Jännitystä agilityn parissa jo pienestä pitäen...

Mukava viikonloppu Vantaalla SM-kisoissa on takana. Ensimmäiset SM-kisat osallistuttu:) Tulokset eivät päätä huimaa, mutta kokemusta ja motivaatiota kaapattiin mukaan sitäkin enemmän. Ihanaa oli myös nähdä, kuinka tollereita oli arvokisoissa mukana iso liuta!

Lauantaina oli aikaisin aamusta meidän joukkuekisavuoro Wäinön kanssa. Rata oli Eija Berglundin suunnittelema todella kinkkinen pätkä. Niinkin kinkkinen, että lopputuloksissa vain 1 joukkue sai aikaan nollatuloksen ja ainoastaan 7 joukkuetta minkäänlaisen tuloksen. Myös meidän maxitollerijoukkue saavutti HYL "tuloksen" tällä kertaa. Wäinön kanssa taituroimme hyllyistä kasaan yhden. Olin silti tyytyväinen, koska vaikealla radalla (ja 5 hyllyn putken jälkeen) onnistuin pitämään pääni kasassa loppuun asti huolimatta varastamisesta lähdöstä ja pienestä ajoitusvirhestä, joka aiheutti hypyn takaakierron väärästä suunnasta. Muuten jaksoimme kirittää radan loppuun ja ihan kohtuullisella menolla:)

Willasukkanen kisasi tollerimedijoukkueessa Hannan ohjaamana. He onnistuivat tekemään todella hienon ratasuorituksen. Meno oli kyllä upeaa katseltavaa. Harmittava hylly tuli kuitenkin, kun Willa kerkesi vilahtaa putkeen liian aikaisin. Medit taituroivat yhteistuloksen 50 ja sijoittuivat sijalle 16.

Yksilökisa oli vuorossa sunnuntaina. Rata oli meille aika kaamea. Mujusen putkihässäkkä ei vilunväreitä aiheuttanut tällä kertaa vaan eniten inhottava alkusuora, jonka päässä oli takaakierto. Kepeille lähetyskin olisi vaatinut teknistä osaamista, jota meiltä ei vielä löydy... Haastava rata oli kaikille, koska 169 koirakosta nollatuloksen saivat vain 5 koirakkoa. Meidän rata oli kyllä aikas kamalaa menoa! Kilpajuoksun alkusuoralla voitti Wäinö-kuinkas ollakaan ja takaakiertoa väsättiin kauan. Turhia kieltoja tuli, kun en ohjannut tarpeeksi selkeästi loppuun asti. Jännitys ja hengästyminen veti myös käskytysäänen hiljaiseksi. Rimoja ropisi muutamia ja ratavirheitä kertyi yhteensä 25 +päälle yliaikaa. Tulos kuitenkin ja kauaksi ei lopulta finaalistakaan jääty, koska sijoitus oli 55/169 kun 50 ekaa pääsi finaaliin.

Jäimme katselemaan finaalit ja treenikaverit Aida ja Rocky taiturovatkin upeat tulokset! 13. ja 18. sijoitukset olivat tosi hienoa ekoissa SM-karkeloissa, ONNEA KOVASTI!!!:)

Kohti SM-kisoja!

2010-05-17T12:17:00.002+03:00

Pienen päivitystauon jälkeen on paljon hyviä uutisia kerrottavana! Vaikka mun ja Wäinön treenaaminen ei oikeastaan oo vielä päässyt edes kunnolla alkuun oon silti ilmoittanut meiät kisailemaan. SM-nollista, kun puuttui vielä se yksi, niin pakkohan sitä oli lähteä metsästämään. Ensimmäiset kisat käytiin heti vapun jälkeen, jolloin ekan radan hiippailun jälkeen (eihän se mun juokseminen vielä onnistunut..) Hanna onneksi ohjasi toisen radan. Nollajahti sai jatkua viikonloppuna Takkujen kisoissa, jonne Wäinö oli ilmoitettu kolmelle radalle. Ja niin upeasti tuli tavoitteet saavutettua, kun taituroimme kaksi nollatulosta, joista toinen vielä sijoitukselle 3.:) Nyt on sitten pääsylippu lunastettu tän vuoden SM-iin!!!JES!!!

Sitten meidän pikku Willasukkanen:) Hanna ja Willa kisasivat lauantain radat, joista aivan mahtavina tuliaisina ensimmäinen nollavoitto!!! Aivan upeaa-kiitos jälleen Hanna:) Nyt on pikku meditollerin valiokello polkaistu käyntiin! Willankin olisi tarkoitus suunnata SM-joukkuekisaan. Joukkuetoveritkin takoivat viikonloppuna kovia tuloksia. Onnea punaiset tykit!

Nyt keskitytään kunnon kohottamiseen, treenailuun ja pari kisaa alle vielä ennen Vantaan reissua.

Willalle piiiiiitkän odotuksen jälkeen nolla

2010-04-03T18:35:00.003+03:00

Nopeasti tänne päivittelen tuloksia, ettei luulla meidän tyystin kadonneen. Eli Willasukkanen taituroi upean hyppyrata nollan Tamskin kisoissa viikko sitten sunnuntaina. Kaupan päälle vielä sijoitus 2.! Ohjaajana taituroi tällä kertaa Hanna, kun ite makasin vielä sairaalan pedillä. Hanna ja Willa saavuttivat upeasti sen mitä me olemme vuoden yrittäneet- ensimmäisen kolmosten nollaradan!:)

Meidän laumamme kasvoi reilu viikko sitten yhdellä kaksijalkaisella miehenalulla (1 kepo lisää perheeseen:). Koirat ovat ottaneet tulokkaan hienosti vastaan ja Willa toimii aktiivisena hoitotätinä. Pikkumiehen maailmaan saattaminen vaatii tosin veronsa koiraharrastuksista, kun kaikki ei mennyt ihan omien kaavailujen mukaan. Agilitaamisen jatkaminen siirtyy multa hieman, mutta Willa pääsee harrastamaan Hannan kanssa nyt huhtikuussakin. Toivottavasti oon ite jonkinmoisessa juoksu/kisakunnossa toukokuussa...

Sairastelua

2010-02-24T23:12:00.002+02:00

Pian agilitykisojen jälkeen meillä alkoi kenneyskän sairastaminen. Wäinö sai sen ensin ja köhi ensimmäiset päivät limaklönttejä pitkin asuntoa. Viikko Wäinön sairastumisesta ja köhä alkoi myös Willalla. Eli nyt ollaan sitten oltu sairaslomilla treeneistä ja pitkiltä lenkeiltä. Huomaa, että lenkittäjäkin alkaa jo kangistumaan, kun ei "pääse" kunnolla liikkumaan (siis ilman koiriahan ei voi harrastaa liikuntaa..). Willalla väliin jäävät myös Tamskin kisat. No toivotaan, että köhä alkaisi jo pikkuhiljaa parantumaan ja varoaikojen jälkeen päästäisiin ihmisten ilmoille.

Wäinöllä olen jo syksyllä päättänyt pitää maaliskuun virallisesti agivapaana kuukautena. Eli kunhan taudeista päästään niin muuta mukavaa puuhailua olisi luvassa:) Willan kanssa olisi tarkoitus treenailla maaliskuun aikana noutojuttuja ja rakentaa yhteistyötä. Muutenkin tarkoitus olisi seuraavan kuukauden aikana ottaa hieman rennommin koko lauman kera ja palata tositoimiin heti, kun elämäntilanne ja fysiikka sen kestävät.

Mutta fiilistelelyä (turistina)agikisoissa on kaikesta huolimatta silti mulle luvassa ensiviikonloppuna. Minkäs sille mahtaa, kun on tuollaiseen lajiin haksahtanut;)

Wänälle tuplat ja tokaSERTI!

2010-02-07T18:00:00.003+02:00

Jiihaa!!! Kannattaa käyttää lainaohjaajaa:) Tilasin Hannalta (kiitos muru!!!)tuplanollan Tamskin tän päiväisistä kisoista. Ja kappas vaan-kylmähermoisesti taitava lainaohjaajamme lunasti kisoista Wäinön kanssa tuplarinkulat, joita olemme himoinneet koko syksyn!!! Kaupan päälle korkkasivat mukaan vielä 2.sijalta agisertinkin:) Eli nyt on toukokuun jälkeen enään yksi sertiläinen hakusessa...

Ässämmistä puuttuu enään yksi agirinkula. Nuo lainaohjatuthan eivät mm-karsintoihin enään käy, mutta jos niihin matkailuista haaveillaan niin niiden rinkuloiden hankkimiseen on mun kisaloman jälkeen vielä aikaa..

Wäinö nautiskeli (=hotki kuin viimeistä päivää) agikisojensa menestyksen kunniaksi valtaisan Big mac hampparin. Nyt se vetää lepoa mukavasti oman rakkaan vilttinsä päällä.

Willa viettää vielä toistaiseksi treenitaukoa. Muutama viikko sitten tytöstä leikeltiin muutama patti (napatyränalku ja pari finniä) ja nyt sairasloman päätteeksi alkoivat juoksut. Kotona ollaan kuitenkin edistytty metallikapulan kanssa ja sitä kannellaan ja noutoharjoituksia jatketaan nyt sisätiloissa.

Liitänpä tähän alkuun mukaan muutaman kuvan siitä, kuinka meiän laumassa ei vaan osata pysyä paikoillaan.. Kuvat on otettu mun "mahakuvauksista" lauantaina.

Tokoprinsessa

2010-01-10T20:50:00.002+02:00

Pakko rustata heti ylös, kun aloitin vuoden ahkeralla tokotreenailulla ( ;) ). Ei vaan -sain siis aikaiseksi tänään treenattua molempien koirien kanssa. Willan kanssa pitäisi nyt kotona aloittaa vielä metallikapula ja tunnarin pito harjoituksia. Pirkkalassa harjoiteltiin tänään seuraamispätkiä, jotka sujuivat ihan kohtalaisesti. Seuraaminen on edelleen todella väljää, enkä tiedä jaksanko sen parantamiseen edes hirveästi panostaa. Mutta kontakti pysyy kivasti. Malttia tarvitaan lisää, koska liikkeelle lähdössä tulee helposti intovinkaisu.

Luoksetulon pysäytyksiä treenattiin myös. Seisominen sujui vanhasta muistista, mutta maahanmenoa harjoiteltiin ekaa kertaa. Niin se taitava tyttönen vaan teki maahanmenonkin hienosti suullisella käskyllä. Jätin käsimerkin parin kerran jälkeen pois, koska suullinen näytti toimivan paremmin. Kokeilin kerran jopa molemmat pysäytykset samaan harjoitukseen ja sekin meni hienosti. On se vaan taitava tyttönen:)

Ruutua harjoiteltiin viimekerralla kimppatreeneissä saatujen ohjeiden mukaan. Eli kutsuin koiran luokseni ruutuun ja palkkasin siellä lelulla ja sitten välissä muutama kerta niin,. että lähetin sen ruutuun käytyäni siellä merkiksi pyörähtämässä. Sujui ihan kivasti, vaikka ruutuneliön hoksaamisen kannalta pitäisi varmaan seuraavalla kerralla ottaa ne teippaukset/nauhat avuksi tolppien väliin.

Wäinön kanssa tokoilu takkusi hieman. Ehkä vika on kyllä siinä, että en voi vaatia koiraakaan tekemään tosissaan mitään jos en itsekään tee sitä tosissani. Koska meillä ei koetavoitteita ole on treenailu enemmän sellaista tehdään nyt jotain sinnepäin. Sitten kuitenkin harmittaa, kun seuraaminen tms. ei suju niin mallikkaasti. Edelleen Wäinö kiihtyy helposti tehdessä ja se vie hallintaa liikkeiden suorittamisesta. Palkkaaminen kivoilla leluilla tietenkin lisää kierroksia, mutta toisaalta on niin ihanaa katsoa, kuinka se on iloinen kun saavuttaa palkkansa ja pääse sillä leikkimään. Tehtiin Wäinönkin kanssa seuraamista ja luoksetulosta pysäytystä (seisominen). Ruutua kokeiltiin myös meiän vanhalla tekniikalla ja seisomiskäskyllä oikeassa paikassa ja se kyllä onnistui ihan kivasti muutaman kerran.

Aksailtu ei sitten tällä viikolla olleskaan. Paitsi Willa, joka pääsi taas Hannan kanssa treenailemaan Meirän hallille. Kaksikolla yhteistyö näyttää toimivan hienosti ja on kiva kattella pikkuketun vauhdikasta agiliitämistä.

Menestyksekästä uutta vuotta!!!

2010-01-04T16:29:00.002+02:00

Muutama päivä tätä vuotta on jo kulunut. Lomani ansiosta olemme kerinneet keskittyä niiden aikana treenaukseen ja yhdet agiepiksetkin on koluttu. Itseasiassa vuosi alkoi tammikuun ensimmäisenä hienosti epiksillä lempäälän uudessa SportDog Parkissa. Hanna kisasi Willalla kahdella radalla ja ensimmäiseltä eli agiradalta parivaljakko pokkasi hienon nollavoiton! Waude!:) Toinen rata oli hyppis ja sekin sujui hienosti. Kepeillä Willa lopetti pujottelun hieman liian aikaisin ja Hanna palautti uudelleen keppien alkuun. Vaikka Willasta näki, kuinka sitä uusintakerta turhautti se piti hienosti hermonsa ja kepit sujuivat ilman sijaistoimintoja loppuun saakka. Lukuunottamatta yhtä väärää putken suuta parivaljakko taiteili loppuradan puhtaasti:)

Uusi halli keinonurmineen on muuten aivan loistava! Episten ajan sitä oli myös hieman lämmitetty, joten oli luksusta kisailla siellä, kun ulkona paukkui kova pakkanen.

Tänään kimppatreenailimme noutajien kanssa tokoa. Willa pääsi opiskelemaan ruudun ja hyppynoudon alkeita. Hyppynouto sujui odotettua kivuttomimmin ja päästiin pätkityn palautuksen jälkeen kokeilemaan jo kokonaista liikettäkin (ilman heittoa tosin). Ruutua tehtiin sinne leikkiin kutsumalla ja niin, että kävin pyörähtämässä oikealla paikalla ennen lähetystä ja palkkasin heti sinne menosta lelulla. Keskittymisharjoituksia teimme sen lisäksi ja kokonaisena liikkeenä liikkeestä istumisen ja paikalla makuun. Willan kanssa tokoilu on kyllä kivaa. Huolimatta lukemattomasta intoilusta ja pienistä juoksuympyröistä liikkeiden harjoittelun välissä se yrittää tehdessään aina parhaansa. Nyt vaan kotiharjoittelua ennen seuraavia kimppatreenejä:) Wäinö kävi tokoilujen jälkeen treenaamassa alastulo kontakteja A:lla ja puomilla. Virittelin ennen harjoituksia koiraa vähän yli ja sitten vauhdilla kontakteille. Hienosti toimi ja palkkailin lelulla. Myös eteneminen ja pysähtyminen oikeaan paikkaan mun jäädessä jälkeen sujui hienosti, kun laitoin lelun valmiiksi hieman edemmäs kontaktista. Lopuksi vielä lenkkeilimme lumisessa metsässä Sennin ja Lotan kanssa.

Jouluntoivotukset

2009-12-25T21:50:00.003+02:00

Riippuvuusoireita

2009-12-08T20:27:00.002+02:00

Kauheaa tuo agility! Kärsin tuskaisista kisavieroitusoireista. Niitä vaan pahentavat kisatulosten ja treenikavereiden blogien lukeminen netistä. Eikä myöskään vanhojen ratavideoiden katselu tuo helpotusta... Wäinön tollerimestis ekan radan voi muuten käydä katsomassa osoitteesta www.youtube.com/watch?v=wzAvy3WbT31&feature=channel . Ja kappas videota katsellessa selkis mihin ylimääräinen aika hukkui radalla- ohjaaja oli pariin otteeseen tukkona radalla koiran edessä. Kepeille vienti ja putken jälkeinen radan unohdus viivästivät menoa aika tavalla. Niin ja eipä tuo pöydän suorituskaan nopeimmasta päästä ollut.. Mutta kaikesta huolimatta nolla:)

Nyt ollaan treenailtu itekseen navetalla ja kerran viikossa Tamskin tallilla ryhmässä. Vielä joulukuun olisi tarkoitus osallistua ratatreeneihin ja sitten jäädään omiin harjoituksiin muutamaksi kuukaudeksi. Minkähänlaisia riippuvuusoireita sitten ilmenee? No tokoilla olisi tarkoitus sitten senkin edestä...

Sain vihdoinkin nettisivuille uudet väritykset ja lyhyen kasvattajaosion. Niihin voi käydä tutustumassa www.elisanet.fi/agitollot

Tollerimestikset

2009-11-22T23:13:00.003+02:00

Tänä vuonna kisattiin yhdistyksen agimestaruuksista Niihamaassa TAMSKin kisojen yhteydessä. Punaturkkeja paikalla vilisi mukavasti, medejä muistaakseni 6 ja maxeja oli ainakin ilmoittautunut 18.

Itse olin paikalla agilitytoimikunnan jäsenenä ja vietin aikas paljon ajasta tuloslaskentakopissa, kun työntekijöitä kipeästi tarvittiin. Vaikka en itse suorituksista ehtinyt niin paljon nauttia, näin tulokset kyllä listojen ja lappujen kautta. Kisaamassa oli ite Wäinön kanssa maxeissa ja Willa sai ohjurikseen tällä kertaa Saaran. Hienosti sujui yhteistyö Saaralta ja Willalta. Paljon kiitoksia siis Saaralle hienosta kartturoinnista!!! Varsinkin eka rata oli tosi kivan näköistä menoa, ilman ylimääräistä paineistumista:) Toisella radalla vanha mörköläinen eli kepit tuottivat hieman vaikeuksia. Ekalta radalta kymppi ja hieman yliaikaa ja toiselta hylly. Hienoa nähä, että Willa toimii kyllä kisoissa hyvin vieraankin ohjaajan (treeniä ei ollut takana ollenkaan) kanssa. Itseasiassa varmaan paremminkin, kuin mun kanssa lähiaikoina. Meiän yhteistyö ei vielä oikein ota sujuakseen- kumpikaan ei taida luottaa kisatilanteessa toisiinsa.

Wänän kanssa pakerrettiin ekalta radalta hieman sählätty, mutta kuitenkin nolla plakkariin! Aika jäi oudon hitaaksi tällä kertaa- olisikohan tämä isomahainen ohjaaja hieman hidastanut tahtia? Wäinö kuitenkin palkittiin luokan parhaana tollerina ja sai mestisjahtiin täydet pisteet.
Toisella radalla tehtiin nollaa loppusuoralle saakka, huolimatta pienestä kiepahduksesta keppejen jälkeen. A:n alastulosta typerä kontaktivirhe- olisi pitänyt loppuunasti käskyttää tiukemmin. Mutta tyytyväinen olin päivän saavutuksiin:) Maxeissa käytiin tiukkaa mestaruuskamppailua loppumetreille saakka ja lopulta Wäinö palkittiin edellisvuoden tapaan 3. parhaana maxitollerina:)

Mestaruudet uusivat medeissä Jonna ja Choco (2. Rooa ja Mari 3.Saara ja Viggo) maxeissa Pentti ja Raisa (2. Aino ja Eppu 3.Miia ja Wäinö). ONNEA KOVASTI!!!

Niin ja vielä lisäyksenä; pokattiin myös Pohjois-Häme Cupin 3.palkinto. :)

PikkuWillis 3-vuotta!

2009-11-18T22:30:00.003+02:00

Tänään on vietetty kotosalla Willan syntäreitä lenkityksen, uuden vinkulelun ja herkkuluiden merkeissä. Onnea myös kaikille sisaruksille!!!

Pikapäivityksenä, että muutamia viikkoja sitten pyörähdettiin Wäinön kanssa hakemassa Hyvinkäältä hyviä hyllyratoja. Ohjaaja sortui virheisiin, mutta koira toimi hyvin. Kontakteja ollaan tehotreenattu molempien kanssa ja taitaa jatkua tehotreeni kevääseen saakka. Oma juokseminen ei ole enään ihan huippuvauhtia ja se alkaa näkyä radoilla ylimääräisinä pyörähdyksinä ohjeita kysyessä tai sitten omien esteiden valikoimisena. Viikonlopun mestiksiin olisi vielä tarkoitus päästä:)

R.I.P MAX

2009-10-26T22:52:00.000+02:00

Mukava koulutusviikonloppu

2009-10-25T20:26:00.002+02:00

Päästiin NPKH:n järkkäämään Jaakon agikoulutusviikonloppuun mukaan. Viikonloppu osoittautui mahrottoman mukavaksi ja todella antoisaksi. Pitkästä aikaa tuli taas kova polte lähteä kokeilemaan tekniikkatreenejä koissujen kanssa. Piru, kun tuo Turun lahja agiliidolle on vaan niin hyvä kouluttamaan ja tuo edelleen joka kerta tullessaan uutta tuulta ja teknisiä työkaluja mun agipakkiin.

Wäinö treenasi lauantain iltaryhmässä. Pätkä oli jälleen haastava ja muutamiin kohtiin piti oikeasti miettiä monenlaisia ohjauksia. Välillä tuntui, että tuplasylkkärit ja twistit aiheuttivat ohjaajalle mahdotonta päänrassausta, kun ei vaan pysty kaikkea painamaan tiedostoonsa ja vielä toteuttamaan liikkeessä ja useasti peräkkäin. Nyt sain kuitenkin uudenlaista intoa alkaa oikeasti hiomaan aikaisemmin hieman epäillyttäneitä Saksalaista ja Backläppiä toimiviksi ohjauskuvioiksi molemmille koirille. Kovin monessa kohdassa niistä saa hyötyä irti ja tuntuivat oikeasti sujuvimmilta ja tehokkaimmilta ohjauksilta monenlaisissa ongelma kohdissa. Ja melkein inhokikseni noussut nenäniistokin kohosi arvoasteikossa lauantain jälkeen. Wäinö toimi treeneissä oikein hyvin ja sai kehuja hyppytekniikastaan ja tiukemmiksi treenatuista kurveista. Ja vaikka tuollaisissa koulutustilanteissa se ei aina olekaan kouluttajan mielestä ihannekoira louskuttaessaan ja pyöriessään ADHD-maiseen tapaansa, jokaisessa palautevälissä oli silti mukava kuulla, että sen "tosikkomaisuutta" agilityn suhteen arvostetaan:) Wäinö on aina todenteolla mukana, kun on kyse agilitysta!

Willa oli mukana toisena koulutuspäivänä, sunnuntaina. Olin jo valmistutunut vuodattamaan tarinaa meidän hankalasta ja säheltävästä yhteistyöstä lajin parissa, kun pikkukettu pistelikin ihan parastaan. Sujuvaa menoa, hyvin kuulolla ja hyvin pelattiin samaan pussiin. Kontaktitestausta ja palautetta saatiin-tämä ongelma on täysin ohjaajalähtöinen-kuinkas ollakkaan! Mutta kontakteja tullaan talven mittaan varmasti hiomaan aika tavalla.
Mieleen jäi erityisesti pakkovalssi-jaakotuksen hyödyt monessa kohtaa. Ohjaushan toimii varsinkin Willalla aika sujuvasti jo nyt, kun vaan osaisi sitä siirtää omaan ratasuunnitelmaan useamminkin. Mielenkiintoinen ja tosi hyödyllinen pointti oli myös putkelta kääntyminen oikeaan suuntaan. Meille osoitettiin useampaakin koiraa testaamalla mikä suuri ero oli ohjaajan oikealla sijoittumispaikalla koiran mennessä putkeen sisään. Siis kyseessä ei ollut vanha tuttu "kummalla puolella putkea olet"vaan sen lisäksi piti sijoittua oikeaan kohtaan sisäänmenolinjan yli, jotta koira saatiin kääntymään putken jälkeen haluttuun suuntaan. Ja siis ihan todella jokainen koira sen todisti=sijoittumisella oli suuri merkitys. Jos ei ollut linjan yli niin koira kääntyi heti putkelta väärään suuntaan. Ens viikolla testaan ihan varmasti tuon treeneissä Wäinön kanssa.

Kyllä agility vaan on niin kivaa! Tietty mitään osaa ja arpaa ei ollut positiivisella palautteella mun ohjaamisen kehittymisestä ja sujuvuudesta... Loppuun vielä, ettei nouse pissi hattuun (hih!) täytyy todeta, että runsaasti kehitettävää on ohjaajan radanlukutaidossa. Miten voi olla niin blondi, ettei tajua selkeitä putkiansoja koiralle tai, että pääsee etenemään hyvään kohtaan rataa silloin, kun koira jököttää sen viisi sekkaa pöydällä? Tai voishan sitä tietty yrittää vuokrata, jonkun joka tekisi aina ratasuunnitelman valmiiksi, ettei tarvitsisi, kuin toteuttaa se kisoissa. Siinäpä bisnesidea jollekkin!

Vimpan riman kirous

2009-10-18T23:15:00.002+03:00

Olipas kivaa päästä kisailemaan pienen kisatauon jälkeen:) Startteja oli molemmilla vain yhdet Tamskin kisoissa, mutta se tuntui mulle ihan sopivalta, kun olin kuitenkin töissä kisapaikalla jo aikaisemmin. Mukava oli taas nähdä myös agikavereita:)

Willa rata oli ensin.Viitaniemi oli tehnyt ihan kivan jouhevan radan kolmosille. Me vaan hyllytettiin se jo kolmannella esteellä, kun en saanut Willaa irtoamaan kolmannelle esteelle tarpeeksi ja linja vei suoraan esteen väärälle puolelle. Toisella ohjausvalinnalla se oltaisiin voitu välttää. Seuraava hylsy kuitenkin tuli pian, kun en ohjannut tarpeeksi kiertoon seiskahypyllä. Kepeiltä myös aloitusvirhe tai oikeastaan aloitti oikein, mutta ponnahti sitten yhden välin ohi. Aikas sählinki rata ja sähläys olo tais olla meillä molemmillakin.

Wäinön aloitukseen valitsin tietenkin eri ohjauksen jo yhteislähdönkin takia. Se sujui mukavasti ja hienosti edettiin puomille ja tassutkin osuivat kontaktille. Kutoshypyn jälkeen Wäinö kääntyi väärään suuntaan, mutta sain sen hienosti paikattua. Kun A-estekin suoritettiin kontakteineen puhtaasti huokasin jo hieman helpotuksesta ja otin loppuradan maltilla. Nollaa tehtiin ihan loppuun saakka. Viimeisellä hypyllä mielestäni näin, että koiran tassut menivät puhtaasti yli ja päästin kiljuen nollatuuletukset, jotka lässähtivät riman putoamisen ääneen. Enpä keksinyt riman tippumiselle muuta selitystä, kun jälleen se perkuleen häntä!!! Vitsit että harmitti- oltais todellakin tarvittu se nolla.( Jossitellakseni lisää olis aikakin riittänyt sertiin...) Mutta hienoa, että rata tuntui pitkästä aikaa kulkevan. Vähän alkoi kismittää, että pitäiskö sittenkin ilmoittaa kisaamaan ennen kuukauden päästä olevia tollerimestiksiä, mutta enpä tiedä. Tässä olis nyt ens viikonlopun Jaakottelut ja yhet möllikisatkin tiedossa.

Tottelevainen tolleri

2009-09-27T23:14:00.002+03:00

Willa yllätti tänään Kyröskoskella. Olimme ilmoittautuneet ekaan AVOimen luokan TOKO-kokeeseemme. Takana oli muutama viikko treeniä ja osa liikkeistä oli vielä täysin opetteluvaiheessa. Niin se pikkukettu vaan taituroi itselleen ykköstuloksen ja oikeuden VOIttaja luokkaan. Pisteitäkin tuli mukavat 178p. ja niillä sijoituimme hienosti 3.

Tuomari oli sama, kuin ekassa kokeessamme vuosi sitten startatessamme ALOssa. Tällä motivaatiolla ja suuripiirteisyydelläni treenatessa olin tosi tyytyväinen, että ilmoittauduimme juuri tähän tälle tuomarille. Muutenkin kehässä on paljon mukavampi olla, kun hieman vitsaillaan ja saa myös kehua ja kannustusta. Liikkeistä saimme hyviä pisteitä. Luoksetulon pysäytys ja nouto laskivat pistesaalista eniten. Pysäytys meni pitkäksi ja noudossa taas Willa hyökkäsi kiinni kapulaan ja yritti jäädä sitä syömään kesken palautuksen. Hieman tiukempi lisäkäsky ja kapula palautui sivulle. Kaukkareihin olin extra tyytyväinen! Ne menivät prikulleen täydellisesti ja pisteitä saatiinkiin täysi kymppi. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen sekä paikalla makuu toivat myös kympit. Ja huolimatta koirasta, joka yritti melkein joka liikkeen välissä palkata itseään lähtemällä noutokapuloille saimme kokonaisvaikutuksesta upeasti 10!!!
Huippu tyytyväinen olen!:) Nyt aloitetaan piiitkä prosessi VOI-luokan liikkeiden harjoittelussa. Katsotaan päästäänkö vielä joskus osallistumaan kokeeseen siinä luokassa. Ero AVOn ja VOIn välillä on vaan niin suuren suuri...

Viime viikonloppuna kisattiin kahden päivän verran Takutien agikisoissa. Ne menivätkin sitten ihan penkin alle. Viidestä startista 4x HYL ja 10vp. Kontaktit olivat isoin ongelma. Keskeytin radat ekoille kontaktiesteille Wäinön loikattua niiltä törkeällä hypyllä yli. Agikisakausi päättyi sitten. Nyt syksyllä myöhemmin vuorossa enään kahdet kisat ja sitten taukoa kevääseen.
Treenausta ja treenausta varsinkin kontakteilla molemmilla koirilla.

Peeämmät ja kisailua Nokialla

2009-09-13T14:02:00.004+03:00

Piirimestaruuksista skabattiin viime viikonloppuna Ylöjärvellä. Lauantaina metsästettiin yksilötuloksia ja sunnuntaina kisattiin joukkueittain mestaruuksista. Yksilökisat menivät meidän osalta aika poskelleen. Willa taituroi hienon ekan radan, mutta ohjaajan virheen takia jäimme ilman tulosta. Toiselta radalta myös Hylly.

Wäinön radoilta tuli rimoja, kontaktivirhe ja yksi hassu kielto putkelta. Tuloksina ekalta 15,39 vp( siis yliaikaakin vielä) ja toiselta 5. Tuloksia kuitenkin.

Joukkueskaboihin osallistuin Wäinön kanssa. Joukkueemme koostui kahdesta tollerista (Fanny ja Wänä) ja bortsulikasta (Ihq ja Jade). Wäinö starttasi lähes heti paikalle saapumisen jälkeen ja ensimmäisenä joukkueestaan. Alun hyppykuvio meni mun piikkiin, kun en malttanut pyörittää rauhassa pisintä reittiä vaan yritin lyhyempää tietä seurauksella, että otettiin sama hyppy toiseen kertaan. Muuten rata meni puhtaasti, mutta alkuhan saneli tulokseksi hyllyn. Muu joukkue taituroi hienosti tuloksia ja näin ollen sijoituimme lopulta hienosti 4.sijalle. Eli sama tulos, kuin viime vuodelta, vaikka joukkue vaihtuikin.

Tänä viikonloppuna kisailtiin Nokian Taivalkunnassa. Lauantaina Wäinö possuili kontakteilta ja rimoilta kympit molemmilta radoilta. Ärsytys oli kova, kun en jälkimmäisellä radalla jostain syystä pitänytkään päätöstäni ja palauttanut kontaktille ja poistunut radalta. Alkaa olla nimittäin oikea ongelma nämä kontaktit taasen... Vauhti oli hyvää ja aikoihin oon suht tyytyväinen, vaikka toisella radallakin oli pientä ylimääräistä sähläystä.
Willalla oli viikonloppuna yksi agirata, joka päättyi 5. esteelle, kun hylly alla tajusin lentokeinun jälkeen uusia esteen. Salmen radat olivat mielenkiintoisia jälleen:)

Sunnuntaina Wäinö kävi radalla meuhkaamassa kahteen otteeseen. Ekalla kertaa oma aivoitukseni toimi kerrankin ja päätin radan 4. esteelle, kun Wäinö jälleen loikkasi A:lta, kuin mäkihyppääjä konsanaan. Otin esteen uudestaan ja poistuin radalta. Hyvä minä!:) Toinen rata oli hyppis ja koska hyppynollat ovat jo täynnä ei odotuksia radalta kovasti ollut. Suunnittelin persjättöä yms. muuta mukavaa testattavaa matkan varrelle. Rata hylkääntyi toisen esteen jälkeen, kun en saanut käännettyä meuhkaavaa koiraa pois väärältä hypyltä. Muuten aikas vauhdikas pätkä. Kepeillä jäi viimeinen väli väliin, kun otin varaslähdön hypyn jälkeiseen persjättöön. Sunnuntailta mukaan siis tuplahylly.

Jostain syystä Tampesterissa "sikiää" meditollereita. Vihdoinkin saatiin kuvaukseen osa niistä omistajineen. Tässä uljas ja ylpeä Mansen meditollo porukka; Viggo, Itu, Lordi ja Willa. Kuvasta puuttuu Choco ja ykkösistä kovaa kyytiä kolmosiin matkaava Rooa:) Niin ja NPKH:n riveistähän löytyy vielä meditolleri Elli. Kiitos Mapelle kuvista!

Kuvaajana Matleena Kallio

Hämeenlinnasta hyppynolla

2009-08-31T22:45:00.003+03:00

Lauantaina tehtiin koko perheen reissu Hämeenlinnaan. Wäinö kisasi kahdessa ja Willa yhdessä startissa. Wäinön kanssa taituroitiin ekalta hyppyradalta nolla. Nopeudessa jäätiin tällä kertaa kärjestä ja sijoituksena 4.

Wäinön toisella radalle mennessä oli pientä jännityksen poikasta, koska tuplahan oli tarjolla. Vaan kuinka ollakkaan hypyllä, jolla ehdin jo huokaista rauhallisesta ja siististä ylityksestä kävikin loppujen lopuksi niin, että alas laskeutuessa häntä tipautti riman kannattimiltaan. Vitsit se nosti kierrokset itselle, koska harmitti vietävästi! Alussakin olin jo ottanut aika taistelun paikalla pysymisestä joten loppurata tuli suoritettua ehkä hieman epäreilun veemäisellä asenteella adrenaliinin virratessa. Alla olevista kuvista voi todeta, että hännän käyttö hyppäämisessä taitaa olla meillä hieman ongelmallista..

Willan rata kosahti aika alussa puomin alastulovirheen jälkeiseen hyppyyn. En kerta kaikkiaan ehtinyt ajoissa ohjaamaan oikealle puolen ja hyppy tuli suoritettua väärältä puolelta. Suoritimme radan urheasti loppuun selviytyen hienosti kepeistä ja sisäänmenosta sekä keinusta. Harmittavaa vaan, että pikkukettu ihanselkeästi possuilee kontakteilla. Kontaktit pitäisi myös ottaa tehotreeniin. Niin ja varmaan alkaa vaatia ja palautella niille myös kisoissa...

Tällä viikolla meillä asustaa kaksitoista karvatassua. Max murunen on meillä viimeistä kertaa hoidossa.

Pikkukettu

Laskua odotellessa

Wäinön pomppuloikkaa

Tämä ei ole edes siltä pudonneelta hypyltä! Olisiko hyppytekniikassa prepattavaa, kun häntä laskeutuu rimoja nuollen...?

Nyt osuttiin

Pikkukettu sorsametsällä ja agiviikonloppu

2009-08-24T22:35:00.002+03:00

Willa pääsi korkkaamaan metsästyskoiran uransa perjantaina Niksun kanssa. Sorsien sijasta vedestä pikkukettu pääsi noutamaan kyyhkyjä vedestä. Kotiintuliaisina tuli mukaan kuivatettaviksi siipiä damitreenailuihin.

Lauantaina kisattiin Orivedellä yhteensä 4 starttia (wx2, wx2). Willasukkasen ratoihin olin oikein tyytyväinen! Ensimmäinen rata sujui mallikkaan hienosti puoleenväliin, josta lentokeinu ja ohjaajan pakan hajoaminen. Toinen rata taas hyllytettiin alussa, kun velmukelmu otti ja varasti lähdössä! Seurauksena kakkoseste väärästä suunnasta. Hylly alla oli helppo suorittaa ja yllätys, yllätys tehtiin loppurata täysin puhtaasti. Ehkä normaalia hitaammin (olisko ollut hieman epävarma, kun en käskyttänyt niin kovasti, kuin normaalisti?). Mutta siis kaksi rataa, jossa päästiin suorittamaan kepit virheettömästi ja keinu ilman kieltoa, Yes!!!:) Medi3:ssa 23 koirasta 5 oli mansen meditollereita! Hienoa saada vihdoinkin konkkaronkka samoihin kisoihin:) Varokaa vaan meitä Mansen medejä!

Wäinön radat meni vähän liikaa nollien metsästyksen puolelle. Liikaa aattelen mystisten nollien keräämistä ja eihän ne silloin sieltä ilmaannu. Veren maku ja paha mieli vaan tuollaisesta metsästyksestä jää... Ekalta radalta 10 A:n alastulosta ja ketun rimasta. Toiselta radalta 5 ketun rimasta! Vitsit, kun nuo rimat eivät nyt pysy kannattimissaan! Aika kuitenkin muutamasta pitkästä kaarrosta huolimatta ihan ok, jäätiin voittaja Zenistä vain 0,72 s!

Sunnuntaina oli vuorossa Oreniuksen Juhan koulutus Niihamaassa. Tajusin, että radanlukua pitäis opetella ja paljon! Juha näytti miten toteuttaa mun kieputukset puolet lyhyemmässä ajassa suorilla linjoilla, kun käytti eri ohjauksia. Saksalaista harjoteltiin ja nyt sen oikeaoppinen toteutus taisi mennä päähän. Tiukempaa haltuunottoa pitäisi harjoitella niin ja itsenäisempiä kontakteja (niinpä...). Mukavasti saatiin kehuja ja kannustusta. Treeneistä jäi oikein hyvä ja hikinen :) olo.

Tänään on ollut kovin haikea mieli, kun kuuli ikäviä uutisia meidän pikku vanhuksesta. Nyt eletään vain päivä kerrallaan ja yritetään pitää koko perheen kullanmurun elämänlaatu hyvänä viimeiset päivät...

Nopea päivitys Takutien kisoista

2009-08-20T20:40:00.002+03:00

Viime viikonloppuna kisattiin maratooni Takutien kisoissa eli yhteensä 6 rataa. Willan osuus näistä oli yksi sunnuntain rata, jolta tuttuun tapaan hylly. Itseasiassa radalta hyllyjä taisi tulla 2-3 putkiin karkaamisista ja vääristä putken päistä, mutta loppuun asti päästiin. Kepit kuitenkin puhtaasti!!!:)

Wäinöllä olikin sitten tuo 5 rataa. Lauantaina toinen hylly tuli siitä, kun riman pudotuksen jälkeen korjasin hutiloidun kontaktin (hyvä minä- kerrankin ajatus toimi!) ja otettiin puomin alastulo uudestaan kunnolla. Toinen hylly taisi olla jotain omaa hutilointia ja lopetin radan kesken. Viimeinen rata oli hyppis ja se mentiinkin pimeässä 22-23 välillä. Ilmeisesti hämärä teki hyvää meidän hypyille sillä tällä radalla pysyivät rimatkin ylhäällä. Itse rata oli sujuva ja nopea, vaikka muutamassa kohdassa olisi hivenen voinut kiristää käännöksiä. Nollalla se selvitettiin läpi ja olin kaatua maalialueella nurin, kun kuulutettiin meidän menneen johtoon, vaikka aikaisemmat koiratkin olivat tehneet nopeita ratoja. Loppujen lopuksi Omie ja Brandi menivät ohitsemme, mutta sijoituimme hienosti noiden huippuliitelijöiden jälkeen kolmanneksi:)

Sunnuntaina napsittinkin sitten lisää hyllyjä. Molemmilla radoilla sama kaava- alle riman tiputuksia ja epäreilusti luovutin omasta ohjauksesta ja tuloksena hutilointi hyllyt ohitetuilta esteiltä. Mutta riman tiputukset harmittivat ja ärsyttivät... Tällä viikolla oon tarkkaillut Wäinöä sillä silmällä, että mahtaisiko olla jumissa, mutta ihan ok:lta tuntuu. Ehkä pitäisi vaan hillitä hieman omaa ohjausta ja ottaa rauhallisemmin. Jos rimatkin sitten pysyisivät ylhäällä..

Willa muuten pääsee huomenna ensimmäistä kertaa metsästyskoiran elämässään sorsajahtiin. Saas nähdä meneekö passissa istumiseksi vai pääseekö pikkukoira tosi toimiin.

Helteellä kisaamista Lempäälässä

2009-08-10T22:26:00.003+03:00

Kuumat kista huhuhuh! Sain varmaan auringonpistoksen tai lämpöhalvauksen, koska kotona oli ihan taju kankaalla.. Vai jouhtuiko edellispäivän ja yön hääreissusta?..

Willa katkaisi kesän agikisataukonsa Lempäälässä ja yllätti mut täysin. Neiti olisi tekaissut ensimmäisen kolmosluokan nollansa heti ekassa startissa JOS ohjaaja olisi malttanut ohjata vielä sen viimeisen esteen! Eli hienoa nollaa tahkottiin radalta, josta ajattelin alunperin keräävämme hyllyjä roppakaupalla. Mahtavat kepitkin pikkukettu suoritti. Pussi ohjasi vikalta hypyltä ohi enkä radasta yllättyneenä ja nollaa ahmivana tajunnut ohjata rataa siis loppuun asti ja Willa tuli hypyn ohi. Onneksi leikkasi sen verran, että palasin suorittamaan hypyn ja saatiin hieno tulos 5vp.
Toinen rata ei ollut ihan niin hyvä, kuin ensimmäinen, mutta loppuun asti sekin tahkotttiin. Ennen keppejä oleva hyppy vei suoraan puomille ja jouduin käskyttämään todella tiukasti, että sain Willan oikealle esteelle. Käskytys nosti kierroksia ja herpaantunut neiti tuli toisesta keppivälistä suoraan ulos. Uudella innolla ja kepitys loppuun asti. Joku rima taisi kanssa tulla alas ja tulokseksi 10vp. Kaksi tulosta kuitenkin- mikä on superhieno juttu!

Wäinö jatkoi kontaktipossuiluaan.. Vitsit, kun mä alkukesästä ääneen julistin, kuinka varma mä oon Wäinön alastulokontakteista ja nyt homma on taas kääntynyt päälaelleen. Eli eka rata ihan hyvä. Tosin valitsin pisimmän tien kahdelle käännökselle mikä hukkasi aikaa. Muuten nopeaa ja kivaa menoa, mutta sitten se pirun alastulo puomilta. Eli tuloksena 5vp.
Toinen rata oli aikas katastroofi. Lähtö kuvioissa en käyttänyt hidastavaa käskyä ennen kakkosestettä, kun olin varma, että saan koiran kääntymään omalla sijoittumisella ja kropan suunnalla, mutta toisin kävi. Luki esteitä itse ja hyllytti heti kakkosesteen jälkeen. Pöh! Vedätin raivolla rataa ja samalla asenteella sain puomin alastulon tällä kertaa onnistumaan. Vedätys vaan poiki rimojen lentelyä ja pituudenkin viimeinen palikka jälleen kaatui. Kökköä.

Lopuksi muutama kuva agirodusta. Kiitokset kuvaaja Nikolle:)

Wäinö näyttää jo heinäkussa mallia miten puomi voidaan suorittaa koskematta ainakaan alastulokontaktiin...

Hurja keppityttömme:)

Ja sitten vielä vesipedot veneilyreissulta..

Nollatili avattu

2009-08-01T22:12:00.002+03:00

Ens vuoden SM- ja karsintanollakeräys pääsi Wäinön osalta käyntiin. Kisattiin tänään Valkeakoskella Wäinön kanssa kaksi starttia. Willa joutui juoksujen takia jäämään pois. Ensimmäisellä radalla yritin ottaa varman päälle tutuilla valsseilla ja takaaleikkauksilla, joiden johdoista käännöksistä tuli turhan pitkiä. Keppejen jälkeen hieman sähläsin, kun mietin tehdäkö persjättöä vai ei ja päädyin takaaleikkaukseen, jossa olin itse liian edellä ja hyppy meni lähes paikalta ponnistamiseksi. Rima kolahti aika lujaa, mutta ei tippunut. Tuloksena 0-rata ja sijoitus hienosti 3. :)
Toisella radalla alku tuotti hieman hankaluuksia ja Wäinö ajautui väärälle esteelle, mutta ehdin sen pelastaa. Koska siitä ei tullut linjanylitystä ei siis tuomittu kieltoakaan- ainoastaan aikaa paloi aikalailla. Pituudella tein takaaleikkauksen ja vaikka yritin mielestäni käskyttää eteen huolimatta siitä, että este oli pitkänsivun viimeinen ja sen jälkeen käännös niin viimeinen palikka kaatui. Myös rimat kolisivat useampaan otteeseen käännöksissä mikä ärsytti, koska tiukkoja käännöksiä on yritetty nyt paljon treenata. Rimat pysyivät kolinasta huolimatta hyvin kannattimissaan ja radalta tuloksena 5vp. Toivottavsti muuten tuli videolle meidän hassu aloituksemme. Itseäkin jo nauratti kun sormi pystyssä hiivin takaperin ekan siivekkeen taakse, ennen kuin päästin koiran matkaan :)

Mökkeilyä ja veneilyä

2009-07-31T12:59:00.006+03:00

Mukavaa lomatekemistä tältä viikolta. Mökkeilyä Pohjanmaalla ja eilen veneiltiin koko päivä Pyhäjärvellä. Lopussa kuvasarja Wäinön turkin nopeasta kuivattamisesta (huomatkaa monet ilmeet!).

Ekat MM-karsinnat

2009-07-19T19:57:00.003+03:00

Kotiuduttu on viikonlopun Turun reissusta ja ensimmäisistä "arvokisoista" MM-karsinnoissa. Kokemusrikas, helteinen ja mukava viikonloppu :)

Lauantaina jännitti todella kovasti aina aamuyöstä ekaan starttiin hyppyradalla. Hermoilu ja jännitys helpotti siinä vaiheessa, kun eka rata oli ohi ja päästiin radalla suorittamaan kokonaiset 2 estettä, ennen hylkyä. Rata kosahti yhtäaikaa lähtöön. Otin syötollä olevan putken pään pelosta aloituksen kentän puolelta. Oma vauhti ei kiihtynyt sataan (yllättäen) Wäinö vauhdin mukaan vaan jäin heti pahasti jälkeen. Olin ekan ja tokan hypyn puolivälissä ja käskytin voimakkaasti eteen pituudelle, kun taas Wäinö käänsi menon mun suuntaan eli kentälle päin ja juoksi suoraan lähellä olleen keppirivistön välistä ja suorituksemme hylättiin. Karsinnoissa rataa ei saa suorittaa loppuun, joten eniten harmitti, ettemme oikeesti päässet radalle kokeilemaan menoa. Tämän radan jälkeen oli vuorossa piiiitkä odotus ennen päivän toista rataamme.

Illalla osasin jo rataantutustumisessa ottaa hieman rennommin. Asenne oli hieman enemmän parantunut päivästä ja jaksoin jopa tapella lähdön kanssa varmaan n. puoli minuuttia ennen, kuin päästin koiran matkaan. Yhdessä lähteminen kostautui jälleen, mutta tällä kertaa vaan pitkällä kaarroksella ennen seuraavaa estettä. Muutama muukin valuva kaarros tuli rataa tahkoessa ja pienoinen viivytys ekalla keppivälillä. Aikaa näihin kului ja vaikka tuuletimme karsintaradalta saatua nollaa jäi se kuitenkin reilun sekunnin yliaikaiseksi 10% säännön mukaan. Sen jälkeen alkoi jännittäminen pääsisimmekö jatkoon sunnuntai radalle. Se oli meidän haaveiltu tavoitteemme karsintojen osalle. Ihan loppuun asti (rata loppui illalla yhdentoista jälkeen) saimme odottaa, ennen kuin selvisi, että pääsimme jatkoon nipin napin agiradalta. :)

Yö vietettiin pikkupakussa kisapaikalla. Willa oli kovin ihmeissään majoitusjärjestelyistä, kun yritimme nukkumaan. Wäinö taas sammui kisoista väsyneenä, kuin saunalyhty. Sunnuntaina heräsin jo aikaisin aamulla, kun miniporukka alkoi jo heräillä aikaista starttiaan varten. Aikaa oli valmistautua hyvin ennen rataamme ja ehdinkin seurailla minien ja medejen ratoja hyvin ennen omaa vuoroamme. Maxien rataa tosin hieman muuteltiin ja tuskaisena huomasin, että alku tulisi taas olemaan meille vaikea. Lähtöjärjestys oli hauska, sillä meitä edellinen koirakko oli pois ja lähdimmekin sitten hetin Wäinön papan (emänisä) Toukon jälkeen. Alku onnistui hienosti, vaikka söi tietysti aikaa, kun jouduin käskyttämään käteen ja vetämään välistä ja kierrättämään kolmannen hypyn. Puomilta meille tuomittiin alastulovirhe. Rata sujui suunnitelmien mukaan aina kepeille saakka. Sen jälkeisen hypyn ja keinun ohjaamisenn olin miettinyt kahta eri tapaa ja valinnut viimein kierröttämisen. Jostain syystä tein kuitenkin vetämisen ja ajauduin keinun "väärälle" puolelle. Tyhmänä lähdin korjaamaan sitä ylimyöhässä tehdyllä takaaleikkauksella, joka hetkeksi pysäytti koiran vauhdin keinulla ja asetti riskin sieltä alashyppäämiseen. Kaikki sujui aloittelija tason mokastani huolimatta ja jatkoimme rataa. Ilmeisesti loppupätkällä tuloksen tekemisen (luulin itseasiassa vielä silloin, että teemme nollaa) riemu kostautui ja vekki tokavikalle hypylle oli myöhässä. Seurauksena oli, että koiruus jatkoi matkaa esteen ohi viimeiselle hypylle. Kiljaisuni sai Wäinön pyssäämään esteen eteen, mutta oma hidas reagointi ja koira hyppäsi väärän esteen. Näin päättyi meidän karsintaurakkamme, koska tipahdimme 2x hyl vuoksi jatkosta. Viimeinen kuva kertoo aika selkeesti tokavikan esteen tilanteesta. Oma kroppakin on ihan selkeesti viimeiselle esteelle.

Kovin tyytyväinen olen meidän karsintoihin. Oli kova saavutus päästä jatkoon lauantailta ja olihan tietty itse karsintoihin pääseminenkin työn takana (ne 7 nollatulosta tuplineen..). Oma ohjaus kärsi kyllä jännittämisestä, mutta ehkä se siitä, kun isoista kisoista tulee kokemusta enemmän. Samoin Royal Caninin kuvaamaa videopätkää radasta kattellessani totesin, että ohjaaja kaipailisi kyllä juoksutekniikka koulutusta lisää. Sipsuttelijahan se siellä meni...

Kiva oli nähdä viikonloppuna livenä myös energinen agilitytaituri Touko eli Wäinön pappa 10vee. Ja tietty seurakavereiden ja agitaitureiden huikeita suorituksia. Ja mahtavaa, kun punaturkkeja vilisi karsinnoissa vielä sunnuntainakin. Touko ja Rasmus tolleri jäivät ilman pisteitä, mutta pääsivät loppuun asti tuloksena hienosti pisteiden jälkeinen 14. sija. Leija kiisi medeissä hienosti kympin sakkiin huikeilla pisteillä. Rautahermoinen ohjaaja ja Willan medimies ylsivät myös hienosti pisteille heti ekasta startista, vaikka lähtivätkin matkaan pelätyltä ykköspaikalta. Ja tietysti pakko mainita vielä moraalinen finalisti Vini, joka taituroi lauantaina huolimatta pienestä liukastumisesta kaksi nolla rataa, mutta ei yltänyt 30. sakkiin.

Kuvissa Wäinön "papan" Toukon vauhdin hurmaa karsintaradalla

Wäinön menoa karsinnoissa

"Kohtalokas" toiseksiviimeinen este

Kesälomalla

2009-07-13T16:21:00.006+03:00

Koko popooo kesälomaillaan loppu Heinäkuu. Harmi vaan, että aurinkoiset kelit eivät jatkuneet ekaa viikkoa pitemmälle. Koirat kyllä kehittävät itselleen hauskaa lomatekemistä, kuten alla olevista kuvasarjoista voi tiirailla. Meno yltyy välillä aika hurjaksi.

Hurja taisteluleikki oli koirilla menossa eilenkin, kun yritin päästä kentälle tekemään pientä tekniikkatreeniä ennen maajoukkuekarsintoja. Molemmat juoksivat innoissaan pitkin maita ja mantuja ja tuttu örinä oli päällä. Mitään normaalista poikkeevaa en huomannut ennen, kuin päästiin kentälle. Wäinön pää ja kaula olivat veressä. Tarkemman tutkiskelun jälkeen huomasin, että korvan lehden pää oli revennyt vajaa puolisenttiä. Ilmeisesti Willa oli kiskaissut korvasta aikas lujaa. Kotona yritin leikata karvoja pois edestä puhdistella ja rasvata. Haava vaan tuppaa edelleen aukeamaan ja vuotamaan, kun Wäinö ravistaa itteensä. Ell ohjeisti kotihoitoon, kun toivoin, että ei tarvitsisi sitä lähteä ompelemaan ja douppaamaan. Nyt kaikki peukut pystyssä, että saadaan haaveri kotitoimenpiteillä hoidettua eikä jouduta jättämään karsintoja sen takia väliin. Siis ei sen pienen haavan takia (mistä koira ei näytä kärsivän tippaakaan)vaan jos joudutaan tikkaamaan -> lääkitsemään ja douping-sääntöjen takia jättäytymään pelistä pois.

Oon jo muutamana aamuna haaveillut, että saisin itestäni niin paljon irti, et lähtisin metsään verisientä ulkoiluttamaan. Katsotaan jos joku nyt potkaisisi mua persuksille niin, että pääsisin sen toteuttamaan. Mejäily kun on meillä tänä kesänä ollut vielä talviteloilla...

Tässä muuten linkit agirodun joukkeradoille. Mansen meditollot http://www.youtube.com/watch?v=cd0JlLOhhKI ja Novaskootterit http://www.youtube.com/watch?v=GF7707KBrok

Uimahyppytekniikoita- olkaa hyvät:)

Agirodussa mukavaa

2009-07-05T23:20:00.013+03:00

Muutama kuva Mansen maksitollot joukkueen tollerien liitelystä ja kisatunnelmasta

Kiva viikonloppu Nastolan Agirodussa on takanapäin. Reissu oli rankka aikaisine heräämisineen ja pitkine kisapäivineen, mutta ihan mahrottoman mukava!

Launtaina kisattiin yksilökisoja ja karsintaa Avo-SM finaaliin. Kummankaan kanssa ei finaalin asti päästy. Willan karsintarata oli aika katastrofaalinen. Hirveää menoa, ei mitään hallintaa ja lisäksi keppivirheet=HYL. Sen sijaan toinen rata myöhemmin illalla meni ihan kivasti, yhtä putkipelastusta lukuunottamatta. Ja mikä parasta ensimmäinen kisarata pitkiin aikoihin, jolla kepit onnistuivat! Jes! Riemu oli rajaton:)
Wäinön karsintaradalla kolisivat alas muurin palikat ja yksi rima. Huomaamattani otettiin lisäksi kontaktivirhe puomilta. Tuloksena loppujen lopuksi 15vp kohtalaisen hyvällä ajalla. Toisella radalla myös rimat lentelivät alas. Lopussa otin pituudelle ohjauksen vähän heikosti ja jätin koiran selkäni taakse, jolloin se hyppäsi hieman vinosti. En jaksanut enään korjata, joten tuloksena hylly.

Majoituimme yöksi Lahden keskustan Cumulukseen. Se olikin koirille ihka ensimmäinen kerta hotellissa.

Sunnuntaina kisasin molemmilla joukkueradat. Wäinön alkuperäinen ohjaaja estyi tulemasta, mutta kerkesin hyvin ohjaamaan molemmat, koska maxit olivat vasta iltapäivällä. Willan aamuinen joukkuerata oli aikas hankala. Suorituksellamme keräsimme lähinnä pistesaalista virhepisteistä. Hyllyjä ropisi pikkukoiran lukitessa vääriä esteitä. Vauhti oli kuitenkin kovaa. Rata tuotti hankaluuksia myös muille joukkueen jäsenillemme, ainoastaan medimies Viggo taituroi radan lähes virheettä yhdellä kontaktiloikkauksella. Sijoituksemme oli muistaakseni n.31.

Wäinön kanssa starttasimme joukkueen Novaskoottereiden avaaja koirakkona. Rata oli helpohko juoksupätkä ja kovalla vauhdituksella vetäsimme siitä nollan. Aikamme oli todella hyvä ja sillä peittosimme monta huipulla kisaavaa paimenliitäjää. Koko joukkue suoriutui radasta mallikelpoisesti ja suoritukset katseltua ei voinut, kuin tuumata, että on vaan "niin pirun taitavia ja nopeita noutajia!" Loppujen lopuksi pääsimme sijalle 9. mikä oli todella hieno suoritus useiden kymmenien maksijoukkueiden joukossa.

Kiitos mahtavalle matkaseurallamme ja joukkuetovereillemme mukavasta viikonlopusta!:)

Juhannus juhlittu

2009-06-21T21:09:00.002+03:00

Kisataukoa ollaan vietetty treenaamalla agilityä (yllätys)pääasiassa. Willa on vieraillu Wäinön treeneissä hakemassa uusia tilanteita ja häiriötä ja Wäinö taas Willan treeneissä. Muistiharjoituksia ollaan tehty kumpaisenkin kanssa metsälenkeillä lähinnä leluilla. Willan kanssa ollaan muutaman damin hakuruutujakin otettu. Niin ja tulihan sitä vierailtua kimppatokotreenissäkin yhtenä päivänä. Willalle tokotreenitauko oli tehnyt tosi hyvää ja tokoilu sujuikin oikein mukavasti. Nyt vaan lisää AVO- treeniä niin katotaan päästäänkö loppukesästä/syksyllä starttaamaan kokeeseen.. Lihaskuntoa on kasvatettu uimisella useana päivänä. Reetta kävi myös Willaa hieromassa ja Wäinö menee ensi viikollakin fyssarille.

Juhannus vietettiin matkailemalla. Aattoaamuna suunnattiin Pohjanmaan lakeuksille, jossa kaksijalkaiset pääsivät Lentäjien juhannusjuhliin humputtelemaan, neijalkaisten ollessa hyvässä hoidossa mökillä. Juhannuspäivän iltana kurvailtiin kyläreissun kautta Kurun mökille saunomaan ja grillailemaan. Koirat nauttivat reissusta autokyytejä lukuunoottamatta. Mikäs sitä ollessa, kun saa juosta pitkin maita ja mantuja ja hyppiä laiturilta polskimaan. Kummasti niitä grilliherkkujakin näytti välillä putoilevan myös koirien saataville.

Keskustassa kisaamassa

2009-06-07T20:53:00.002+03:00

Ylökkin TULE-kisat järjestettiin tänään Tampereen keskustassa tutun sorsapuiston maisemissa. Kiva paikka ja keräsi varmasti päivän aikana paljon ulkopuolisia katselijoita agilityn pariin:)

Meidän radat eivät menneet ihan nappiin ja tuliasina olikin 3 hyllyä ja Wäinölle yksi tulos-5. No Willalla ajatus oli vain saada positiiviset kepit eli vaikka sisäänmeno ei onnistuisi jatkaa vain iloisesti eteenpäin. Ihan täysin ei päästy tavoitteeseemme. Ekalla radalla kepeille meno oli kiertämällä ja neiti ponnahti johonkin- n.toiseen tai kolmanteen väliin. Jatkettiin matkaa ja pujottelu jäi, mutta into säilyi. Muuten ihan virheetön rata (siis hylly kepeiltä), tosin ohjaajalla tökki omat kuviot ja ohjaus ei sitten kovin nättiä ollut. Toisella radalla en pystynyt pitämään päätäni. Willa kyllä meni kepeille vinosta avokulmasta, mutta tuli samantien ulos ja pyrähti eteenpäin. Jostain syystä en jatkanut vaan palautin takaisin ja otin uudestaa. Kepit sujuivat, mutta niinhän ne aina sillä tokalla yrityksellä. Höh, kun en pitänyt alkuperäistä suunnitelmaa! Punaisena lankana tässä kisakepityksessä on saada vaan kiva ja iloinen suoritus, vaikka oikeat välit eivät osuisi kohdalleenkaan. Tätä mennään harjoittelemaan myös möllikisoihin ensi viikolla. Jos saadaan into takaisin niin sitten aletaan hioa oikeaa suoritusta varovasti...

Wäinön radat oli tänään ihan ookoot. Ekalla käänsin a:n jälkeen putkeen hivenen liian aikaisin ja meinasi siis sujahtaa väärään päähään. Kropalla estin väärän pään ja siitä syntyi pieni törmäys ja kosketusvirhe. Kepit olivat jostain syystä hieman hitaammat- rata kääntyi päästä niin, etten pääässyt yhtään vedättämäänkään. Jokatapauksessa teimme toisiks nopeimman ajan, vaikka ylimääräisiä kymmenesosia menikin törmäykseen ja kepeille. Toinen rata oli alussa todella haastava. Mietin aloitusta pitkään jo etukäteen ennen rataantutustumista. Lopulta päädyin laittamaan koiran vinoon ja sillä hakemaan sillä itelle etumatkaa ehtiäkseni blokkaamaan seuraavan ansan, joka oli a-este. Ekan hypyn jälkeen oli tarkoitus tehdä välistäveto ennen seuraavaa estettä. Tiukka käskytys ei toiminut vaan koira meni sinne mihin nenän suunta lähdöstä näytti eli hyppäsi toisen esteen väärinpäin. Ehkä olis tällä kertaa kannattanut lähteä lennosta taittaen käännöstä vielä enemmän niin olisin saanut Wäinön parenmmin käsiin välistävedossa. No loppurata oli nopea ja sujuva.

Nyt on ihan hassu olo, kun kuukauden kisaputken jälkeen jäädään tauolle agirotuun asti. Apua- mitä sitä voi tehdä, kun ei oo viikonloppuisin agikisoja? No ens viikolla agia riittää treenien, kouluttamisen ja möllien merkeissä.

Neuvoja kaivataan

2009-06-04T23:00:00.002+03:00

Ongelmaamme nimeltä kepit! Vinkkejä ja kokemuksia otetaan vastaan kommentteina tai sähköpostitse!

Tällä hetkellä näyttää siltä, että jatkan kokeilua esteen runsaasta positiivistuksesta palkkakipolla ja samalla myös vaihdan estekäskyn joksikin vähemmän painostavammaksi. Edelleen yritän pysytellä siinä ajatuksessa, että annan tilaa koiralle hakea itse enkä mene lähelle (sekoittaa koiran pasmat vieläkin enemmän) painostamaan. Toisena ajatuksena kävi mielessä, että kun kerran tiedän että koira osaa esteen ja kulmat tosi hyvin niin pitäisikö kepeillä vaan tehdä niin, että jos ei mene sisään niin koira kainaloon ja pois radalta. Vai kerryttääkö sekin lisää paineita? Vaikeaa! Kun toisaalta ongelman juuret näyttäisivät johtavan pieneen pehmeeän koiraan, joka ei halua kisoissa estettä suorittaa vaan juoksee ohi tai alkaa rauhoittelemaan itseään (vai mua?) haistelemalla maata. Mut taas toisaalta Willa osaa myös possuttaa täysillä mua radalla ja kun mä tiedän et se osaa (osas tän iltasten kisojen jälkeenkin joka kerta ekalla sisään niin avot, kun kierrot ja suoratkin...) niin pitäiskö vaan vaatia tai sit pois radalta..?

Tänään siis hyytävässä vesisateessa kisattiin Willan kans kaksi rataa, jotka sujuivat hienosti kepeille saakka. Molemmilla kerroilla sama: ekalle kepille ja nenä maahan. Toisella tai kolmannella kertaa sisäänmeno onnistui. Tämä keppien sisäänmeno ongelma alkaa olla vastassa jo joka startissa ja mua pelottaa, että miten sen saa katkeamaan, kun käytös vahvistuu joka kerta. Taukokaan ei aikaisemmin auttanut ja toisaalta jos johtuu epävarmuudesta niin sitten tarvis vaan saada kisoja alle...

No nyt ennen sunnuntaita kokeillaan kepitystreeniä joka päivä eri kentillä ja kepeillä. Ja positiivistamista. Kepit on kiva este!!!!

Hellekisat Nokialla

2009-05-31T22:28:00.002+03:00

Tänään startattiin Nokialla kahden päivän Pohjanmaan reissun jälkeen. Hellettä piisasi ja käytinkin koirat uimassa kisapaikalle ajellessa. Agirata oli ensimmäisenä vuorossa ja Willa pääsi sitä kokeilemaan ekana. Rata oli ihan kivan tuntuinen menopätkä. Meidän meno kulki hienosti aina kepeille asti, jossa neiti päästeli tuhatta ja sataa johonkin keppien puoliväliin. Uusinta ja hienosti sisään. Loppurata meni oikein hyvin ja vauhdikkaasti, no kontakteilla en tarpeeksi vaatinut pysähtymistä. Tuloksena hienosti 5vp. Wäinön rata kosahti omaan lähtöpelleilyyni. Jostain syystä jäin pelleilemään lähdön kanssa ja lopulta peruutin koiran luota vähän matkaa eteenpäin. Kun päästin koiran matkaan olin tietty väärinpäin enkä kerennyt tarpeeksi nopeasti kolmannelle hypylle ja Wäinö kerkesi hyppäämään sen väärinpäin. Loppuradalla oma ohjaus pääsi käsistä ja en jaksanut enään ottaa käännöksiäkään kunnolla.

Toinen rata eli hyppis oli useiden tiukkojen käännösten johdosta ikävämpi. Willan alkurata meni vähän töksöttämiseksi, kun en kerennyt kunnolla koiran alta pois ja takaaleikkaus muurillakaan ei sujunut täysin. Nollaa väännettiin kuitenkin okserille asti, jossa en odottanut tarpeeksi ja rima kolahti alas. Samantien toinen vitonen keppien aloituksesta. Toisella yrityksellä jälleen hienosti sisään ja loppurata sujuikin paremmin. Wäinön rata kosahti jälleen lähtöongelmiin. Kahden ekan hypyn jälkeen, kun oli tiukka käännös ja yhtäaikaa lähtiessämme vauhti ehti kasvaa liikaa ja en ehtinyt käskyttää tarpeeksi niin mukaan tuli yksi ylimääräinen hyppy.

Hienoa! Willalle ensimmäinen kisapäivä kolmosissa, josta napasahti kaksi tulosta molemmilta radoilta:)

Vauhdikas Wäinö!

2009-05-24T21:48:00.009+03:00

Kuvat Juha Paulavuo ja Minna Haapanen

Agikisa täyteinen viikonloppu Pirkkahallilla takana. Wäinön kanssa tahkottiin upeita ratoja, joista jäi oikein hyvä mieli! Radat olivat Mujusen Salmen käsialaa ja tuttuun tapaan "Salmemaisen erikoisia". Lauantain ekarata oli oli ylhäältäpäin selkeä kukka keppivarsineen ja hyppylehdillä. Wäinö pisti kukan purkkiin ja tuloksena nopeasti liikutulta radalta oli nolla ja mukava miinus. Miinuksella päästiin monen nopean koiran ohi kolmospallille pokkaamaan palkinto. Todella hienoa:) Willan rata kaatui kepeillä kahteen kieltoon ja loppupätkällä otettuun kolmanteen kieltoon.

Toinen rata oli erikoisen näköinen kokoelma hyppyjä ja putkia. Ensin oli suora, jonka päässä oli okseri sitten mentiin viiden hypyn rivistö kiertelemällä, jonka jälkeen neljän u-putken rivistö vuorotellen eripäistä sisälle. Lopuksi vielä hyppyrivistö välistävetoina tai toisinpäin takaakiertoina. Iloitsin radalle mennessäni, että kerrankin rata, jossa ei ole keppejä. Willa vaan alkusuoralla tuli keinun ohi (jostain syystä Tamskin keinu aina kauhistuttaa) ja okserilta tuli oman ohjausvirheen takia kielto sekä rima alas. Loppurata meni oikein hienosti ja sain lopussa välistävedotkin onnistumaan! Wäinölle päätin kokeilla samaa ratasuunnitelmaa, koska takaakierrot vaihtoehtona ovat meille riski riman pudotuksiin. Rata kulki oikein hienosti ja mielestäni teimme tosi nopeaa rataa (huolimatta siitä, että putkia oli paljon, jotka yleensä ovat Wäinöllä hitaat). Viimeiseen välistävetoon en takaperin juoksullani enään kerennyt mukaan ja koira ehti hypätä hypyn väärältä puolelta. Mutta ihanan reipas rata!

Sunnuntaille olin ilmoittanut vain Wäinön. Ensimmäinen rata oli mukavan tuntuinen pätkä, jossa ainoa kompastuskivi näytti olevan lähdön jälkeinen keppialoitus. Siinä oma ohjaus koki pikaisen kädenvaihdoksen ja käskytys loppui ilmeiseti liian lyhyeen. Koira kääntyi pois ennen ekaa keppiväliä. Siitä siis vitonen. Rimat pysyivät hienosti kannattimissaan, vaikka kaikki olivatkin maximi korkeudessaan. Eilisiin ratoihin verrattuna emme päässeet täysin vauhtiin vaan tuntui, että joutui välillä vähän vetämään.

Toinen rata oli ulkoasultaan jälleen Salmemainen. Hyppyjä oli sjoiteltu peräkkäin ja sivuttain sekä u-putket olivat peräkkäin u-muotoisessa muodostelmassa radan päädyssä. Itse rata oli aikamoista valssaamista, mutta hyvin helppolinjainen ja nolliahan ropisi! Wäinön kanssa saatiin vauhti ihan hyväksi, mutta en uskaltanut vetää valsseja kovin tiukiksi ja käännökset menivät hiukan pitkiksi. En odottanut mitään hirveän kovaa aikaa, joten yllätys oli kuinka lähelle kärkeä päästiin. Tuloslistalta tavasin onnesta pomppien, ettemme tosiaan jääneet voittajasta, kuin vajaa sekunnin päähän, vaikka väliinkin nousseet koirakot näyttivät tekevän tiukkoja, vauhdikkaita ratoja. Sijoituksemme oli upeasti 5. Mahtavaa! Tuntuu että homma pelaa ja vauhtia tältä novaskootterilta löytyy!

Onnittelut vielä kolmosiin nousseille Nokian tytöille ja nolliksia takoneille agi-ja tokotreenikavereille!

Kepit, kepit

2009-05-17T21:11:00.003+03:00

Siinä Willan tämänpäiväisien starttejen ongelmat jälleen. Ensimmäinen kisa oli ihan ok, joskin ohjaaja vähän kangerteli muutamassa kohdassa. Ainoa virhe otettiin keppien aloituksesta. Siinäkin ohjaaja olisi voinut rauhassa odottaa, että koira jatkaa pujottelua oikein. Sen sijaan kiirehdin eteenpäin ja Willa ponkaisi eteenpäin jättäen pari väliä kiertämättä. Toisella kertaa onnistui. Muuten ihan kiva rata:)

Toisella radalla tein ite ohjausvirheen, kun en kunnolla vekittänyt koiraa saadakseni sen kääntymään a:n jälkeen hypylle. Willa ponkasi ohitse ja kerkesi hyppäämään väärän esteen. Jatkettiin rataa, mutta keppien aloitus jälleen takkuili. Kolmannella yrittämällä onnistui. Loppurata karkasi sitten hiekan käsistä. Hylly siis tältä radalta. Kisojen keppiongelman kanssa edelleen painitaan. Muutenkin on tuo yhteistyö välillä hieman hukassa, sitä pitäisi saada kuntoon. Luottamusta koiraan(oman pään sisäinen ongelma)!

Tähän oheen laitan Wäinön eilisen voittoradan. Kiitos tuhannesti Tiina ja Jyri siitä:)

Valiokello käyntiin ja tuplat päälle!!!

2009-05-16T22:54:00.005+03:00

Aivan mahtava päivä!!!! Muuta ei voi tässä onnenhuumassa juuri sanoa! Takutien kisoista Wäinön kanssa nappasimme kauan odotetut tuplanollat ja nollavoiton!!! Kaupan päälle vielä toinenkin palkintosijoitus 3.sija! Pelkkää hymyä:)

Tuija Kokkonen oli laatinut kiemuraiset radat, joista ekalla paljon valssausta ja koiran eteentörmäilyä. Valssausten perusteella ei ollenkaan meidän rata, mutta kerrankin hallitsin kroppani ja valssitkin sujuivat. Mieletön hehkutus, kun maaliin pääsimme-nolla! Aikas nopeakin se oli, joten olin tyytyväinen. Yllätys oli kuitenkin, kun lenkiltä palatessa kuulin, että vielä ollaan johdossa! Kaksi koirakkoa oli vielä jäljelllä. Kun viimeinenkin koira tiputti riman pääsivät ekat riemunkiljahdukset (anteeksi sille virheen tehneelle-emme varsinaisesti iloinneet teidän virheestä vaan omasta onnistumisesta ja ekasta voitosta). Voiton varmistuttua tuuletettiin moneen kertaan. Mahtavaa! Ja kiitos teille kaikille ihanille ihmisille, jotka onnittelitte meitä niin paikanpäällä, kuin myöhemminkin!:) Kuulin, että ratamme olisi videolla, joten jos onnistun lisään sen tänne myöhemmin...

Toiselle radalle paineet vaan kasvoivat, kun tuplanollaa oltiin hakemassa. Ja sieltähän se sitten tuli! Aikakin oli ihan hyvä ja sillä päästiin pokkaamaan jälleen palkinto 3.sijalta. Meidän treeniryhmämme loisti maxi3:ssa lisäksi Tommin ja Satiaisen vietyä ekasta ja tokasta kisasta 2.sija. Onnea:)

Nyt on sitten valiokello polkastu käyntiin ja täältä tullaan Turku! MM-karsintoihin lippu lunastettu! Juhlittu on tietty hampurilaisen, kuoharin ja jätskin voimin!

Talviturkki kastettu!

2009-05-10T20:49:00.002+03:00

Tänään virallisesti talviturkit koirilta kastettu. Hetken saivat olla Pirkkalassa pihassa keskenään ja samantien olivat itsensä kastelleet. En sitten tiedä kävivätkö Sikojoessa vai likaojassa, mutta pahalle haisivat! Koirat olivat kuitenkin kovin tyytyväisiä suoritukseensa:)

Ohjaajan mokia Orivedeltä

2009-05-09T17:16:00.002+03:00

Sateinen kisapäivä Orivedellä on takanapäin. Molemmat olin ilmoittanut kahteen starttiin, mikä kyllä vähän harmitti, kun näin vähäiset koiramäärät. Ihan hyvin ois voinu ilmottaa kolmeenkin. Tosin oma juokseminen ja keskittyminen herpaantui jo 4.llä radalla, että toisaalta ihan hyvä...

Willan kahdesta ekasta startista tuli tulokseksi tutut Hyllyt. Mutta ihan hyvät hyllyt, lukuunottamatta omia mokailujani. Willa nimittäin teki hienosti töitä eikä ongelmia ollut pelätyillä kepeilläkään. Olin tosi tyytyväinen Willan suorituksiin ja iso painolasti putosi harteilta, kun kepit vaihteeksi sujuivat. Tokalla radalla sain vihdoin taas pysäytyskontaktin onnistumaan ja totesin, että kyllähän se pysähtyy, kun vaan uskallan käyttää ääntäni ja vaadin pysähtymistä.

Wäinön ekarata oli ihan hyvä. Ei mitään kauheita kaarroksia ja pysy ohjauksessa koko ajan. Harmittavasti vaan vitonen hankalasta keppikulmasta, jota ite sössin tunkemalla liian lähelle. Olishan tuo varmaan sen mennyt jos olisin vaan antanu tilaa ja luottanut (Jaakko on niin oikeessa niissä luottamuskommenteissaan..) Harmitti kyllä, kun huomasin, että taas olis ollu voitto tarjolla ilman keppivirhettä. Täytyy varmaan pidättäytyä lukemasta tuloslistoja, kun se aiheuttaa jälkiharmitusta.

Wäinön toinen rata oli ohjusmokieni noloin taival tänään. Sössin alun ohjukset ja korjaukset moneen kertaan ja lopulta poistuimme radalta 4.esteen jälkeen, kun Wäinö tipahti hassusti puomilta ennen kontaktia. Taisipa jätkä vinkaisunkin päästää hassusta alastulostaan, joten ihan hyvä että lopetettiin siihen. Jäähdyttely lenkin ja venytysten jälkeen ei kuitenkaan mitään vaurioita ilmaantunut.

Mansen tolleristit liitelivät tänään hienosti myös Orivedellä. Nollatuloksia tahkoivat mm. Juha ja Vini sijoittuivat maxeissa 2.sijalle. Saara ja edellisviikonloppuna valioitunut Viggo (Willan medimies:) jatkoivat upeaa nollavoittoputkeaan tuplaamalla voitot tänään! Johanna ja Lordi olivat nollallaan 3. Onnea kaikille hurjasti!!!:)

Hämeenlinnan kisapäivä

2009-04-27T22:12:00.002+03:00

Sunnuntaina kisasimme koko päivän EHKK:n kisoissa Hämeenlinnassa. Wäinö aloitti kisapäivän kahdella startillaan. Eka rata oli ihan ok agirata, jossa ehkä muutama tiukka paikka oman ehtimisen kanssa. Niinhän siinä kävi, että ekoissa ulkokisoissa koiran vauhti yllätti ja loppujen lopuksi ohjaussuunnitelmat menivät täysin uusiksi. Eli ohjaus oli aikalailla takaaleikkauksia.. Niistä johtuen aikaa lipui hieman liikaa hukkaan. Tuloksena kuitenkin yllättäen nolla. Yllättäen siksi, että kuulin muurin jälkeisellä hypyllä riman kolahduksen ja voisin vannoa, että näin myöhemmin katsoessani sen riman maassa. Videolta tarkistaessa huomasin kotona, että kyllähän siellä rima oli maassa ja taisi tuomarikin nostaa käden. Eli liekö erehdys tuomarin sihteerin vai poistiko tuomari vitosen? Kisojen aikana tuuli, kun myös puhalsi rimoja alas. No säälinolla.
Toisella radalla meno oli aika kankista ja eteneminen hieman hitaampaa, kuin ekalla radalla. Vitonen kolahti yhden riman pudotessa takaakiertäessä alas. Siinä meni tuplanolla mahku tällä kertaa ohi suun.

Siinä missä Wäinön kanssa radat oli ihan ok- ei nyt mitään tosi onnistuneita, mutta ei isoja erheitäkään oli Willan radat taas jotain ihan muuta. Ensimmäisen radan jälkeen tuntui, että ei olisi radalle enään halunnut palata. Eka rata kun kosahti täysin kepeille! Kepeille tulokulma oli niin, että joutui hieman viistosti kiertämään keppien aloitukseen. Harjoiteltiin kulmaa ennen rataa ja se ei tuntunut onnistuvan. Willa taisi hieman turhautua ennen kuin saatiin se sujumaan. Radalla se ei onnistunut ja toisella kertaa otin lähestymisen helpoimmaksi mahdolliseksi suoraan kepeille. Eipä sujunut vieläkäään. Lopulta homma yritysten jälkeen ajautui siihen, että koira alkoi selvästi rauhoittelemaan mua ja haisteli vaan maata keppien välissä. Siinä vaiheessa oma kupoli ei enään kestänyt vaan kaappasin koiran syliin ja poistuimme radalta epätoivoisina. Plääh!!! Mä en tiedä mitä tekisin tän keppiongelman kanssa! Toisaalta tuntuu, että pitäiskö pitää kisatukoo, mutta kun ongelmaa ei ole treeneissä. Siellä koira ampuu oikeaanväliin lähes 100% mistä vaan kulmasta. Kisoissa taas on täysi lukko päällä. Plääh..
Toisella radalla onneksi päästiin kepit edes loppuun. Aloitus tuotti 10vp, mutta sen jälkeen kepit mentiin tosin todella hitaasti loppuun saakka. Loppuradalla kontaktin alastulovirhe puomilla ja pituuden viimeisen osan kaatuminen. Eli virhepisteitä sateli, mutta tulos sentään...
Nyt vappuatauko väliin ja treeniä vasta viikon kuluttua.

Ihan kivat kisat Hämeenlinnassa olivat, vaikka tuuli meinasi esteet viedä siivekkeineen välillä. Kiitos vielä ihanallematkaseuralleni ja ketylleni Jennalle, joka jaksoi koko pitkän ja hieman aikatauluiltaan venähtäneen päivän seurassamme:)

Kevään vimpat Jaakot

2009-04-18T00:30:00.004+03:00

Tänään puolikuntoisena flunssan jäljiltä osallistuin Jaakon koulutukseen. Mukaan pääsi tällä kertaa Willasukkanen. Neiti (siis Willa)oli aivan tulessa, kun halliin pääsi. Intoa oli taas vaikka muille jakaa. Jaakon tämänkertainen rata oli mukavan lyhyt- 23 estettä ja täytyykin heti alkuun mainostaa, että tällä kertaa pääsimme sen oikeesti loppuun saakka!

Radan alun jälkeen 4.llä esteellä kartturi otti sekunnin ajatuspaussin ja näin ollen onnistui mokaamaan jatkon. Ei siis ratamuisti toiminut kovin kauas. Vitsit tätä lahopäätä! Jaakon radat, kun tuppaavat olemaan pyörimisiä ja saman esteen suorittamista kolmeen tai neljään kertaan. Se tuottaa mulle aivan hirveästi vaikeuksia muistaa niitä. Oikein hävettää välillä.. No sain sitten hyviä vinkkejä ratojen muistiharjoitteluun. Muistisääntöjen muodostamista ja silmät kiinni sormella hahmottamista ripeään tahtiin. Heti, kun tulee pienikin tauko seuraavan esteen tai ohjauksen kertaamisessa tietää, ettei se onnistu radallakaan. Eli tarvitsee opetella uudestaan ja uudestaan. Tätä täytyy nyt ottaa kokeiltavaksi treeneissä ja kisoissa.

Toinen mieleen jäänyt asia, johon tarvitsee oikeesti alkaa kiinnittämään huomiota on kahden käden käyttäminen mm. valsseissa. Mä jotenkin pyrin aina hukkaamaan sen "turhemman" käden pois, mikä aiheuttaa hankaluuksia kääntymiseen. Ja olen siitä saanut palautetta useamman kerran.

Viime kerralla jo harjoitellut sylivekit ja vekkijaakotukset tuottivat ongelmia. Jotenkin vaan oma liike ei toiminut, enkä osannut luontevasti käyttää niitä ohjauksina. Eli uusinta kotiläksyiksi. Sen sijaan saatiin alussa kehuja kun yritettiin tosissamme ja rata kulki ihan mukavasti. Loppupuolella homma hieman löystyi- Willan keskittyminen herpaantui lelusetään ja väsymys vei parhaan vauhdin ja innon treenistä. Loppuun asti kuitenkin jaksettiin ja selviydyttiin radasta:)

Wäinö kävi fysioterapeutin hoivassa tälläkin viikolla. Kunto oli kohentunut huomattavasti ja näkihän sen jo viime viikollakin hieronnan jälkeen. Kolmatta kertaa ei tarvittu, mutta katsotaan uudestaan viimeistään kisaputken jälkeen kesäkuussa. Agitaukoa Wäinölle on kertynyt kohta jo kolme viikkoa ja se katkaistaan ensi viikolla. On tehnyt varmasti ihan hyvää. Viikonloppuna ohjelmassa on toksoilua.

Jumiukkonen

2009-04-08T22:33:00.002+03:00

Meidän jumiukko pääsi tänään fysioterapeutin hoivaan. Wäinö raasu on ollut "niin kovin kipiä" jo toistamiseen kahden viikon sisällä, joten oli korkea aika päästäkin fysioterapiaan. Ukkosen kanssa on välillä vaan niin vaikea ymmärtää kommunikaatiota kivun asteesta, kun se on aina sitä mieltä, että jos vähänkin sattuu niin valittaa pitää kovaan ääneen. Moni onkin saanut nähdä sen huikean draamashown, joka syntyy, kun havunneulanen jää varpaiden väliin tai oksa hieman pistää metsässä. Huuto on karmaisevaa ja heti juostaan mamman luo; "apua , auta nyt on mamma iso hätä.."
No jokatapauksessa Wäinön kroppaa tänään tutkailtiin tarkkaan ja hierottiin. Ei se onneksi ihan niin jäkissä ollut, kuin pelkäsin sen käytöksen perusteella. Jumeja löytyi muutama lihaksista kyljistä ja lannerangan ympäriltä. Niitä hierottiin auki ja käsittely on tarkoitus uusia viikon kuluttua. Kotiin saatiin uusia venytysohjeita etenkin selälle. Nyt aletaan jumppaamaan säännöllisemmin ja eiväthän nuo selkävenytykset pahaa tekisi tuolle pienemmällekään. Treenitauko jatkuu vielä ainakin ensiviikon. Huomisen jälkeen pääsiäislomailua:)

Tavoitteet täyttyivät Riihimäellä

2009-04-04T14:07:00.005+03:00

Kukonlaulun aikaan minä ja Willa nousimme reippaina ylös. Luultavasti unisyklit osuivat hyvin, koska minä, joka yleensä en pysty ennen aamuyhdeksää heräämään (työn valoisia puolia tämä pitkään nukkuminen) olin oikeasti virkeä ja puolessa tunnissa sain itseni ja koko poppoon lastattua autoon. Sitten nokka kohti Riihimäkeä.

Kasilta oli ensimmäinen rataantutustuminen. Rata oli helppo ja Willalle oikein mukava juoksupätkä, jossa ei turhia vekslauksia ollut. Radan ainoa virhe tuli keppien toisessa välissä, josta koiruus hieman haparoiden luikahti ulos. Loppurata sujui hyvin jouhevasti ja saimme yhden päivän tavoitteista täyttymään, eli tuloksen kisoista:) Jos onnistun laitan radan tähän blogiin tai linkityksen.

Toinen rata oli hyppis ja todella mukava juoksupätkä tämäkin. Alku lähti upeasti käyntiin. Meno oli taas tuttua Willamaista ja olin tyytyväinen nopeuteen. Ohjauksetkin aikas sujuvia. Loppupuolella olin välistävedon jälkeen inasen myöhässä ja tyhmänä käskytin paikkaan ennalta ajattelemani varmistuskäskyn, jonka tuloksena koira ampui lähempänä olevaan putken päähän ja hylkäys. Sen jälkeen homma hieman luisti käsistä ja kepeillä aloitus ei sujunut. Loppuun asti silti taisteltiin.

Kolmas rata oli taas mallia agi ja radalle raahattiin myös keinu. Rata oli selkeästi haasteellisempi, kuin aikaisemmat. Monta takaaleikkausta ja täpärää kohtaa. Willa karautti hienosti keinulle ja minkäänlaista epävarmuutta ei esteellä huomannut. Jes! Takaaleikkaukset ja muut ohjaukset sujuivat kivasti ja vauhti alkoi olla taas mukavaa. Kepeillä annoin vihdoin Willalle tilaa lähteä suorittamaan niitä itsenäisesti ja löytyihän se oikea väli. Vaikka rytmitys lähti hieman epävarmasti päästiin lopulta täyttämään päivämme toinen tavoite eli virheetön keppisuoritus. Jippii!:) Harmillisesti vain jäin sekunninsadasosaksi liian pitkään nauttimaan keppejen suorittamisen nostamasta ilon tunteesta ja siihen sitten karahdettiin. Eli myöhästyin inasen putkeen ohjaukselta ja putken päällä olevalle A:llehan koiruus sitten karautti. Muuten hieno rata! Tavoitteet kuitenkin täyttyivät, vaikka haaveet ekasta nollasta jäivätkin toteutumatta.

Mukavat kisat Rima oli järjestänyt. Kaikki toimi hienosti, kuulutukset, fläppitaulun numerot ja aikataulut. Tuomari Savioja oli myös mahtava paikanpäällä. Ei turhia kiristelyjä, jakoi iloista mieltä ja toimi silti nopeasti ja tehokkaasti. Kävi myös juttelemassa ja silittelemässä Rocky pihakoiraa, jonka piti kahdella ekalla radalla käydä haukkumassa tuomari ja ratahenkilöt. Ruusuja tuomarille:) Kivaa tuntui kaikki olevan paikanpäällä, joten ehkä mulle sittenkin voisi sopia tuo aamuherääminen-toikohan se jonkinnäköistä euforiaa kisapäivään?;)

Wäinö Eenokki 4wee!!!

2009-03-31T22:37:00.003+03:00

Onnea pieni punainen kullanmurumme!!!

Agipainoitteinen viikonloppu

2009-03-29T22:05:00.002+03:00

Viikonloppu lähti käyntiin perjantaina Jaakon koulutuksella. Sunnuntaina oli sitten vuorossa Tamskin kisat.

Jaakon koulutukseen osallistuin Ok-hallilla Wäinön kanssa. Jaakko oli tällä kertaa kasannut aavistuksen iisimmän ja lyhyemmän (vain 28 estettä) radan. Harjoittelimme mm. Back lappia (takaakierto ja sylkkäri), sylivekkijaakotusta ja layereitä (esteen ohitus itse toisella ja koira toisella puolella). Näistä nimiprässäilyistä ( pakko tietty prässätä, vaikka eivät virallisia sagin nimikkeitä olekaan) selvittiin hyvin. Back lappi oli mielestäni tosi hyvä ohjaus ja harjoiteltuna toimii varmasti hienosti. Eli ainakin se pistetään treenimuistiin! Wäinö toimi koulutuksessa ihan kivasti ja jaksoi hyvin koko koulutuksen ajan, vaikka se on aikaisemmin ollut pieni ongelma loppuvaiheessa. Juhlin vuoromme jälkeen, että ekan kerran pääsin Jaakon koulutuksessa radan loppuun asti, kunnes huomasin, että olin tyystin unohtanut vimpan esteen. Plääh tätä dementoitunutta ohjaajaa!

Sunnuntaina pohdin aamulla kovasti mitä tekisin Wäinön starttejen kanssa. Wäinö oli lauantai aamulla kankean oloinen koulutuksen jälkeen. Ilmeisesti lihakset olivat hieman jumissa. Metsässä juoksentelu, back on track ja hierominen helpottivat sen verran, että sunnuntaina koiruus liikkui jo täysin normaalisti. Päätin kuitenkin varmuudeksi vetää Wäinön pois ekasta hyppystartista ja ottaa sen kanssa vain yhden radan. Kunnon lämmittelyt ja jäähdyttelyt, eikä jumituksen merkkejä ollut kisoissa. Rata alkoi ihan hyvin, ehdin jopa jaakottamaan kohtaan jonne oli kiire. Äänenpainoltaan kovista kontakti käskyistä huolimatta Wäinö tuli ilman lupaa kontakteilta ja se sekoitti pasmoja varsinkin puomilla. Sen jälkeinen takaaleikkaus vaihtui valssiksi ja vaihtoehtoputkeen meno takkuili. Lähetin ensin lähempään, mutta pienellä haahuilulla lopulta ohjasin kauempaan päähän. Tähän meni aikaa sekunteja ja vaikka rata loppujen lopuksi meni puhtaasti loppuun asti meni aikaa aivan liikaa. Tuloksena kanki nolla ja yhdeksäs sija.

Willa starttasi molemmilla radoilla. Ensimmäinen rata hajosi heti alkuun -jaakotus ei onnistunut ja lopulta hyppy väärinpäin hyllytti radan heti alkuunsa. Kepit ja sisälle meno sujuivat hienosti, samoin hieman pitkäksi mennyt takaaleikkaus. Loppusuoralla koiruus sitten hyppäsi renkaan väärästä välistä ja palautin vielä takaisin uusimaan sen. Hassu pikku koira. Toinen rata oli koirille tosi kiva hyppis. Paljon putkia ja kovaa etenemistä. Mulle tosin hieman hankala valsseineen, mutta sain kroppani kääntymään ja valssit onnistui. Sen sijaan lopussa käännyin renkaan jälkeen katsomaan mitä tuomari näyttää ( luulin, ettei taaskaan hypännyt oikeasta välistä) ja sen seurauksena myöhästyin ohjauksesta ja koiruus lukitsi väärän hypyn. Kepeiltä tuli sen jälkeen vielä aloitus virhe pari kertaa, mutta muuten hyvä rata:) Ensi viikonloppuna Willan olisi tarkoitus jatkaa kisaamista Riihimäellä. Wäinö taas jää muutaman viikon agilomalle palauttelemaan lihaksiaan vetreiksi. Kisojen lopuksi kävimme mukavan metsälenkin Punaisten kesken. Meiän koissut, Ressu, nollamies Viggo ja bc penneli Raita (punaisessa villatakissaan) pääsivät juoksentelemaan Niihamaan metsiin.

Aurinkoinen viikonloppu

2009-03-22T13:45:00.003+02:00

Ihana keväinen ja aurinkoinen viikonloppu:) Koirien kanssa oon tehnyt pitkiä metsälenkkejä ja nauttinut välillä auringosta kannon päällä istuskellen. Ihanaa. Alle lisäilin muutaman kuvan Willasta, kun tänään metsälenkin yhteydessä otin vähän damitreeniä. Markkeeraukset sujuivat hienosti, palautukset olivat nopeita ja suoria (polku myös ehkä auttoi asiaa;). Lopuksi tein motivoidun kolmen damin hakuruudun (enempää ei ollut mukana) ja haetutin Willalla kaikki. Ekan damin löydettyään neiti meinasi alkaa ahneeksi ja etsiä samaan syssyyn toistakin, mutta pieni ärähdys palautti maanpinnalle. Damit löytyivät hienosti, vaikka intoa oli pikku koiraan ehtinyt kertyä ehkä vähän liikaa. Harmittaa vaan Wäiön puolesta, kun se joutuu lenkkillä tehdyissä damitreeneissä kiihkoilemaan vähän matkan päässä. Omistaja, kun on mukamas niin laiska, ettei jaksa erikseen lähteä koiria lenkittämään ja treenaamaan metsään.

Perjantaina kävin Willan kanssa hetken mielijohteesta pyörähtämässä Tamskin möllikisoissa navetalla. Yksi kisaavien rata takkuiltiin. Ajoittain hyviä pätkiä, mutta pitkillä esteväleillä turhaa kiemurtelua. Keppien aloitus ei onnistunut myöskään ekalla kerralla. Viikon päästä kisaamaan.

Eilen koirat saivat nautiskella, kun Reetta kävi niitä täällä kotona hieromassa. Wäinö tiesi jo heti Reetan tullessa mitä tapahtuu ja pisti itsensä viltin päälle pötköttämään, "että minä olen jo tässä valmiina". Molemmilta löytyi suunnilleen samasta kohtaa pienet jumipaikat, joita hierottiin auki.

Nyt muuten kävin vinkin saatuani asetuksissa muuttamassa niin, että blogiamme pääsee ilman tunnuksia kommentoimaan. Eli olkaa hyvät:)

Tampereen KV-näyttely

2009-03-15T15:18:00.003+02:00

Lisäilin muutaman kuvan näyttelystä. Kuvaajana Niko Rautanen.

Viikonloppu on vierähtänyt Pirkkahallilla Tampereen KV-näyttelyssä. Ensin lauantaina olin turistina ja Ketynä bortsu ja cavalierkehien reunalla. Sunnuntaina oli sitten Willan esiintymisvuoro tollerikehässä.

Willa käyttäytyi jälleen oikein hienosti koko näyttelyn ajan (jos ei oteta lukuun noutajan ahneutta ohikulkijoiden herkkuihin..). Vaikka kehään odottelu kestikin monta tuntia jaksoi pikkutolleri rauhoittua kehän vieressä vuoroin matolla maaten tai sylissä kiipeillen. Helppoa olla sellaisen koiran kanssa täpötäydessä sisänäyttelyssä:) Kehässä hienosti, mutta omaan makuun hieman liian laamaillen Willa esiintyi. Vaikka Saksalainen tuomari ei neidistä kovasti arvostelun perusteella tykännyt sai se silti hienosti arvostelukseen Erittäin Hyvän. Tavoite saavutettu! Arvostelu löytyy kotisivuiltamme Willan näyttelytuloksista (www.elisanet.fi/agitollot).

Hauskaa oli näytelmissäkin välillä pyörähtää. Näki paljon tuttuja ja pääsi rupattelemaan. Vaikka tollerien näyttelyväki ei niinkään kovin tuttua mulle ennestään ole, löytyi paikanpäältä heti monta mukavaa tuttua tolleriagilitaajaakin :) Myös moni ensimmäistä tolleriaan harkitseva kävi juttusilla, kyselemässä Willasukkasesta ja yleensäkin rodusta.

Parhaillaan odotellaan jännityksessä tulospalvelua ATT:n kisoista. Ainakin ekat startit ovat menneet putkeen- ekat nousunollat Hannalle ja Ihqulle sekä treeniryhmämme Katrille ja Jormalle. Onnea!!!

Treenilupaus

2009-03-09T22:03:00.003+02:00

Täytyypä oikein blogiin käydä kirjoittamassa treenilupaus. Eli jälleen yritän motivoida itseäni tokoilun pariin. Miten se näin talvisaikaan tuntuu niin hankalalta? Jokatapauksessa nyt koitan aloittaa hieman tavoitteellisemman tokotreenailun. Luvattu.

Tätyypä tällä viikolla varmaan muistella Willa tyttösen kanssa missiasentoja.. Meidät löytää viikonloppuna Pirkkahallista (tiedän nimi on muuttunut, mutta nykyään liian pitkä) poseeraamasta KV-näyttelyssä. Varustus on bikiniasu (siis koiralla, oma kesätimmiys vielä kaukana), koska neiti näpsäkkä halusi vähäisestäkin talvipuuhkastaan jo luopua:(

Agiliitelytreeniä on luvassa tälläkin viikolla. Viimeviikolla käytiin lisätreeninä ottamassa ratapätkää Willan ja Ihq ihanan kanssa. Molemmat tytöt on kyllä niin mahtavia liitelijöitä. Willuskikin taisi vetää heti nollalla läpi- jos en ihan väärin muista:)

Lisäsin tuohon edellisiin nousuhehkutuksiin vielä systerin kännykameralla otetun kuvan Ylökkin kisailuista. Pösön peräkontti taitaa kisakauden alkaessa olla taas meille kuin toinen koti!

Willa kolmosiin!!!

2009-03-01T22:47:00.003+02:00

Tänään pikkuneiti yllätti:) Huolimatta mun kovasta jännityksestä varsinkin keppirivistöllä, Willa suoritti radan puhtaasti ja siitä napsahti meille odotettu viimeinen nousunolla. Niinpä me jo illalla starttasimme ensimmäisen medi3- luokan kilpailumme. Kolmosten startissa ylimääräiset paineet olivat poispyyhkäisty, joten turhaa jännittämistä ei ollut. Rata kulkikin ihan kivasti tosin alku oli kovin tahmeaa. Meno oli alussa väkinäistä ilman iloista "Willavauhtia". Johtuikohan hirmupitkästä päivästä tms..? Joka tapauksessa loppusuoralla päätin ottaa sekunteja hieman kiinni juoksuttamalla puomin alastulokontaktin ilman pysähtymistä. Maaliin tultiin innoissamme nollan kuva silmissä, mutta todellisuudessa tuomari oli puomin alastulosta nostanut käden virheen merkiksi eli vitonen. Vitsit, kun harmitti. Oma ahneus kostautui. Vielä enemmän harmitti, kun aika olisi nollalla voinut vielä riittää kilpailun voittoon ja ekaan ava-nollaan. Harmitus. Pienestä on kiinni tämä laji. Sen huomasi myös Willan medimiehen rataa seuratessa. Niin upean ja nopean radan, kun Saara ja Viggo tekivät, mutta viimeisellä parilla metrillä harmillinen kääntyminen suoralta kohti putkea ja melkein varma nolla kääntyi viimehetkellä hyllyksi. Harmitti toisten puolesta:(

Onnellinen hymy huulilla ollaan kyllä tänä iltana oltu nousun johdosta:) Willakin superonnellinen kylmän ja pitkän päivän jälkeen, kun sai herkutella kokonaisen hampurilaisen ja päälle leikkiä uudella palkintopatukallaan.

Wäinö jäi ilman hampparia, vaikka nollat kaatulivatkin lähinnä kartturin mokiin. Ensimmäisellä radalla napsahti vitonen avokeppikulman aloituksessa. Inasen myöhässä ja koiruus ehti kääntyä kakkosväliin. Muuten puhdas rata, ehkä muutamalla liian pitkällä kaarella ja yhdellä läheltä piti persjätöllä. Toisella radalla en kääntänyt tarpeeksi sarjaesteelle ja siellä käännähdys esteen takana väärään suuntaan ja lopulta hylly väärältä puolelta hyppäämällä. Muuten ihan ok rata, jolla yritin jo vedättää vauhtiakin koiraan.

Nyt on loma takanapäin. Pitäisi asentua menemään huomenna töihin. Pitää varmaan ensitöikseen laskea töissä piristykseksi, kuinka monta päivää on vielä kesäloman alkuun..:)

Lomalla

2009-02-22T23:26:00.002+02:00

Jepujee! Loma alkoi! Viikonlopun oon istunut luennoilla hotelli Ellivuoressa kasvattajakurssilla. Kurssi oli aika tuhti paketti ohjelmaa ja lopuksi vielä se tentti. Nyt tuntuu tosiaan, että on lomansa ansainnut. Niin joo tentti meni läpi ja sain kasvattajatodistuksen. Nyt pitäisi sitten miettiä hakeako kasvattaja nimeä kennelliitosta ja jos niin minkälaista. Pentueenkin kasvattaminen joskus tulevaisuudessa on ihan täysin auki oleva pohdinta. Niin monta huomioon otettavaa asiaa...

Tällä viikolla päästiin parin viikon tauon jälkeen Wäinönkin kanssa omiin treeneihimme. Huomasi, että jätkässä oli taas intoa vähän liikaakin. Vauhtia alkaa tulla mukavasti meille molemmille. Ehkä ollaan pikkuhiljaa löytämässä yhteistä etenemisvauhtia radalle. Keskiviikon treeneissä huomasin muuten, että joku kohtuus on Jaakotuksissakin oltava. Muitakin vaihtoehtoja ohjaukseen on löydyttävä tietyissä paikoissa, vaikka tekniikka mahtava ansakäännöksiin onkin. Kivaa liidellä muuten koiran kanssa, johon voi jo aikalailla luottaa ja jonka kanssa yhteissävel alkaa löytyä. Agility on kivaa:)

Willuski treenasi torstaina. Pitkään jatkuneen laamailukauden (Onko hormoneilla ja juoksulla jotakin tekemistä?) intoa ja meininkiä alkaa taas löytyä! Tulevalle viikolle asetin tokoilutavoitteen. Eli lomalla tokoilua väh. 2x. Saas nähä pystynkö tavoitteen saavuttamaan..

Ens viikonloppuna olisi sitten Ylökkin kisat edessä. Agikausi alkaa nostella päätään!

Wäinöstä Pirkanmaan aginuusku 2008

2009-02-13T23:58:00.002+02:00

Pärähtipä viimevuodelta Wäinölle titteliksi Pirkannuuskujen aginoutaja. Sain tänään soiton asiasta ja kutsun tulla noutamaan kiertopysti kotiin vuodeksi:) Hieno kunnia meitin agiliitäjälle.

Agia ollaan treenattu tällä viikolla hieman laiskasti. Sen sijaan olemme keskittyneet metsissä kirmailuun Jade ja Ihq tyttöjen kera. Torstain treeneissä treenattiin Willan kanssa hieman keppikulmia. Edelleen ne jännittävät mua, koska otan paineita kepeistä viimeaikaisten ongelmien takia. Willa aistii asian ja jännäilee myös. Tarvitsi vaan muistaa kehua, kehua ja innostaa..
Wäinön kanssa kepiteltiin myös. Avokulma tuntui erityisen hankalalta eli sitä olisi hyvä treenailla vastedeskin. Sen sijaan poitsu kesti oikein hyvin, kun jätin kahden hypyn taa ja otin hypyt omalla liikkeellä häiriköiden(liikuin ja häsäsin hieman käsien kanssa). Rimoja ei tullut alas :) Hyviä harjoituksia.

Kidutusrataa

2009-02-05T21:26:00.002+02:00

Tänään Hanna toteutti Jaakon suositteleman "kidutusradan" treeneissä. Eli 30 esteen rata, joka piti saada virheettä ja pysähtelemättä loppuun. Jos tuli jokin ohjausvirhe tai unohdus piti aloittaa alusta uudestaan. Radan tarkoitus oli lähinnä ohjaajan keskittyminen ja yrittäminen pitkällä ratapätkällä luovuttamatta. Eli rataa ei saanut ruveta pätkimään vaan piti pitää yritys kasassa loppuun saakka. Vaikeaa!

Olin tällä kertaa treeneissä Wäinön kanssa, jonka edellisen päivän treenit jäivät väliin. Harjoitus oli mielestäni parempi tehäkin Wäinön kanssa, kun Willan tarvitsisi nyt saada paljon onnistuneita suorituksia itseluottamuksen ja motivaation nostamiseksi. Osasin valmiiksi jo odottaa, että ite sössisin harjoituksessa monta kertaa ja menisi uusimiseksi.

Yllättävän hyvin harjoitus kuitenkin sujui. Lopulta taidettiin tehdä ilman unohduksia ja virheitä jo kolmannella kertaa. Wäinön ohjaaminen tuntui aika kevyeltä tällä kertaa. Tekniikat on aikas hyvin hallussa ja turhaa käskytystä ei tarvita. Kun vaan ite MUISTAA radan ja käyttää vartaloaan oikein!!! Mutta tosi hieno oli Wäinö!

Lopuksi pistettiin koirapakka sekaisin. Minichihun ohjaaja Johanna pääsi liitelemään Wäinön kanssa ja minä sain mini Welsh Corgi-Jorman. Johannalta sujui todella hienosti maxikoirankin ohjaaminen. Hienosti menivät:) Jormaa oli mukava ohjata. Tosi kova vauhti ukkelilla on, joten oikein kiva mennä sen kanssa. Tosin loppuradan juokseminen meni nauramalla, kun hajotimme lähes jokaisen esteen alas. Hauskaa oli. Tosi kivat treenit. Treenien tunnelmaa nosti myös Johannan leipoma herkullinen kakku. Chihu Ilja oli noussut viikonloppuna upeasti kolmosiin! Onnea!:)

Onnea MAX 15 vuotta!!!

2009-02-01T11:46:00.001+02:00

Paljon onnea rakastettu ja arvonsa tunteva vanhaherramme! Onnittelut vielä mahdollisesti elossa oleville sisaruksille! Ja kiitos kasvattajalle tästä sydämet valloittavasta persoonasta! Tänään juhlitaan:)

Satkun:) treenit

2009-01-30T23:26:00.003+02:00

Tänään pyörittiin molempien koirien voimin Jaakon treeneissä. Todellakin pyörittiin! Radalle ei ollut sijoiteltu kovinkaan monta estettä, mutta niitä suoritettiin eri kohdissa jopa neljään kertaa. Siitä johtuen rata tuntui pyörimiseltä ja siis todella hankalalta muistaa. Ja eipä tämä "yksi maailman huonomuistisimmista ihmisistä" oppinut oikeaa rataa, vaikka pääsikin kahden koiran kanssa sinne pyörimään. Noloa. Huolimatta ohjaajan muistivaikeuksista itse rata oli kuitenkin sopivan kinkkinen ja siinä tuli paljon hiottavia kohtia.

Wäinämöisen kanssa pyörittiin ensin. Vaikea keppilähestyminen sujui taiturilta hienosti. Ohjaaja vaan unohti taas hypyillä perusasioita, kuten kahden käden käyttö valssissa. Koiruus taituroi rataa siinä vauhdissa, kun ohjaaja sai vaan ohjauksensa reilaan. Hieno Wäpä! Postitiivista palautetta sain rutkasti teknisestä ohjaamisesta. Se menee kuulemma sairaan hyvin (uskoako ihan täysin?) :) Mutta tuppaan etenemään pätkä kerrallaan radalla. Etenen sen verran, kun tuntuu hyvältä ja kaikki menee nappiin, mutta luovutan kinkkisessä paikassa ja viskaan lelun koiralle, kuin palkatakseni sen. Niin totta. Heti, kun joutuu ponnistelemaan liikaa tulee luovutettua. (Johtuuko peruslaiskasta luonteestani?) Läksyksi tuli siis treenata pitkää rataa niin, että suoritamme sen kerralla. Jos tulee virhe niin uudelleen alusta asti. Ja lisää yritystä ja täysillä puurtamista. Täytyy antaa kaikkensa. Juosta.

Willan kanssa jännitin keppejä kovasti alkuun. Ne sujuivat yllätykseksi joka kerralla täysin oikein. Jaakko neuvoi kannustamaan hyvin sujuneesta aloituksesta, että koiruus saa varmuutta suoritukseen. Muuten sama neuvo, kun Raunoltakin- muista kannustaa koko radan ajan koiran menoa. Ite harmittelin kovasti Willan laamailua. Se tuntui kovin laiskalta juoksemaan, eikä edennyt kovaa kyytiä niinkuin aikaisemmin. En tiiä johtuuko se epävarmuudesta, motivaatiosta vaiko ylimääräisestä kilosta. Jaakko kokeili Willaa kyljistä ja sanoi sen mitä itekin oon jo jonkin aikaa mietiskellyt. Eli pikkuisen on ylimääräistä kertynyt. Pieni laihis tekisi vauhdille varmasti terää. Aattelin kuitenkin hieman sitä laihista vielä säästellä, jos ilmoitan neidin KV-näyttelyyn maaliskuussa. Sen jälkeen voisi urheilija kuurin aloittaa. Itsekin voisi tuota kuntoa korotaa ja omaa hampparikertymää hieman kuluttaa juoksemalla. Kun vain saisi tehtyä vahvan päätöksen siihen ryhtymisestä.

Paljon kaikenlaisia vinkkejä kertyi taas näistäkin treeneistä. Täytyykin taas katsastella videolta kertausta ja ottaa treeneihin vinkit mukaan. Ja oli treeni taas kerran täysin sen satkun arvoinen (oikeesti ei ihan niin paljon, mutta joku.. on pitänyt moraalisaarnaa harrastuksen kalleudesta), minkä siitä köyhdyin tai oikeastaan rikastuin. Mahtava juttu lisäksi on, että päästään jaakkoilemaan Nokialla vielä kahdesti tänä keväänä! Hieno homma! Kiitos Hanna ja tietty Turun koutsi, joka jaksaa tänne hurruutella.

Simpuran kepit!

2009-01-28T21:55:00.002+02:00

Tasmskin mölleissä koluttiin tänään yhdet radat kumpaisenkin kanssa. Wäinö karkasi lähdöstä ja pääsin palauttamaan sen takaisin. Sen jälkeen rata oli ihan mukavaa menoa. Jaakotukset olisivat saaneet olla hiukan reippaampia. Lopussa yksi rima alas, kun kokeilin putken takaa ohjaamista viimeisille hypyille. Hätäilin liikaa kääntymistä ja rima tuli mukaan. Muuten great rata:)

Sitten meidän lilla Willa.. Pikku höpsöilijän kanssa meillä on todellinen lukkiutuma kepeillä. Juuri kun keinusta päästiin eteenpäin.. Kepit eivät suju-kertakaikkiaan! Treeneissä ei ongelma juuri näy, mutta kun on painostava tilanne ni neiti aloittaa käsittämättömän hölkkäilyn ties mistä välistä, haahuilun, maan haistelun.. Tänään se oli viimeksi mainittua, taisipa pistellä mukamas maasta löytyneitä makupaloja (=roskiakin) mennessään. Voi meitä. Millähän sitä lähtisi lukitusta purkamaan? Kepit pitäisi saada taas extrahypersuper mukavaksi esteeksi kisatilanteessakin.

Huomisen treeneihin lähetettiin toivomus twistaamisesta ja jaakotuksista. Täytyy varautua perjantain pyörityksiin:)

Tampesterin agitollerikanta laajenee koko ajan:) Mölleissä liitelivät hienosti maxitollerit Minni ja Eppu, jotka raivaavat teitään vauhdikkaasti kohti kolmosia. Medeissä mölleili ihka ihana pikku Rooa, johon varmasti törmätään virallisissakin vielä!

Damit esiin

2009-01-25T17:09:00.004+02:00

Tänään kaivoin damit mukaan Pirkkalaan mennessämme. Willan kanssa ei olla noutoharjoituksia taippareiden jälkeen tehty varmaankaan kuin kerran. Korkea aika oli siis saada palauteltua noutoasioita plikan muistiin. Tein pellon reunassa olevaan pikku metsikköön helpon haun. Lunta oli niin paljon, että oli pakko kaivaa dameille hieman näkyvämpi paikka esiin, että harjoitus näin ekalla kertaa varmasti onnistuisi. Haetutin Willalla kolme damia, joista yksi oli siipidami. Damit löytyivät nopeasti ja palautuivat hienosti. Siipidami tosin kiinnosti niin paljon, että sitä olisi mielellään jäänyt tutkimaan enemmän ennen luovutusta, mutta komennuksella sekin palautui. Nyt voisikin laittaa mietintään lisää noutotreenailua lähipäivinä.

Eilen koiruudet saivat nauttia hieronnasta. Reetta kävi meillä kotona hieromassa koiria. Willalle kerta oli ensimmäinen ja hieman jännitin malttaisiko se rentoutua käsittelyn aikana. Kun ite oon sitä hieronut se kyllä makaa paikallaan kyljellään käskystä, mutta on selkeästi ollut varautunut. Ekan kymmenen minuutin jälkeen Willa alkoi nauttia olostaan ja silmat lupsuivat nautinnollisesti kiinni. Wäinökin päästeli tuttuja urahduksiaan ja rauhoittui hienosti Reetan käsittelyyn.

Tässä lumileikeistä napsitut otokset tänään Pirkkalassa.