Taipparitreenailua

Tänään oli viimeinen kerta kevään taipparikurssia. Hassua miten niin lyhytkestoiselta kurssilta voi tarttua taas niin paljon uusia asioita ja oivalluksia matkaan! Tuntuu kuin vähintään puolivuotta olisi neljän kerran kurssilla vietetty ;)

Ja mikä ihaninta saatiinhan sitä riistaviettiäkin kaivettua Wiistä esiin! Olin alitajuntaisesti hieman luovuttanut, kun ei koiruus toiminutkaan niin kuin äitinsä. Mutta nyt pikkuhaukku kantaa ja noutaa varista ja tuntee jonkinnäköistä kiinnostusta ja intoa niitä kohtaan. No joo matka on vielä pitkä. Ja kuoppina tietenkin, että lokki ja kani eivät sytytä. Mutta koitetaan nyt vähän tehdä töitä sen eteen, eikä heti luovuteta.

Moona sisko. Ihana ipana, joka on kasvanut hyvään yhteistyöhön ohjaajansa kanssa. Ja omaa ihan hyvän riistavietin! Varista kannetaan ja se palautuu sekä lokki haetaan upeasti vedestä. Kanin kanssa täytyy vielä vähän tehdä tuttavuutta ja hakuruudun saloja opiskella. Mutta tästä koirasta olis taippareihin-ihan varmana! :)

Kuvasta näkee, kuinka eka lokki vedestä palutuu. Ote on vielä varovainen, mutta hei waude!!!

Parasta A/A :ta :)

Pentueen tytöt ovat käyneet kuvattavana ja peilauksessa. Kennelliitosta tulokset tulivat hienosti A/A ja 0/0. Silmät ok. Mahtavaa!!! Wilho ja Nelsson ovat myös jo kuvattu, mutta tuloksia odotellaan vielä. Wiin kanssa ollaan oltu jo pari kertaa taipparikurssilla ja samalla kurssilla ollaan päästy myös seuraamaan Moona siskon työskentelyä. Moona oli ensimmäisestä kerrasta alkaen innostunut riistasta ja osoitti ensimmäisellä kerralla damihakuruutua tehdessä myös omaavansa taipumuksia. Toivottavasti saisin joku kerta kameran mukaan treeneihin. Wiin kanssa riistan kanssa on tehty töitä. Suhtautuminen on ollut aika flegmaattista- "äh taas noita.."- tyyliin. Viime kerralla kuitenkin saatiin jo innostusta enemmän. Kateustreenillä (vanhempi koira suoritti useita noutoja kuonon edessä) saatiin myös Wii noutamaan varista. Myös kantamistreeneissä onnistuttiin :) Toivottavasti se tästä lähtisi... Hakuruudussa ollan nyt törmätty siihen, että kauimmasia ei haetakaan. Yritän nyt kotitreeneissä tehdä jälkeä kauimmaisiin niin, että myös ne löytyisi ruudusta. Myös motivointihakua tehty. Agirintamalla yritetään hakea Wäinön kanssa sitä puuttuvaa tuplaa. Katotaan miten käy Sm-kisojen kanssa tänä vuonna. Jotenkin en jaksa nyt stressata- tulee tai ei. Meille on laumaan muuttanut Tyrnäväläisiä maatiaiskanoja. Tänään kotiutui myös koirien värikirjoon sopiva kukko:) Koirat ovat kovin innostuneita uusista jäsenistä, kukin omalla tavallaan. Willa ja Wii on sitä mieltä, että kiva kun kasvatetaan kotona paisteja, Wäinö taas heiluttaa häntää ja ihastelee isällisesti söpöjä pikkueläimiä:)

Ihana terve tolleri!

Kuukausi on vierähtänyt ja nyt on hyviä uutisia takataskussa!!! Viime viikon kontrollissa Willan maksa-arvot olivat laskeneen lähes viitearvoihin, joten saatiin jättää antibiootit pois. Willa voi oikein hyvin. Jos ei oteta lukuun tajutonta karvanlähtöä, joka voi johtua kovasta koettelemuksesta tai muutenkin hormonikierron tästä vaiheesta.
Halusin kirjoittaa Willan sairaskertomusta tänne, jotta siitä voisi olla apua jollekkin muulle samaan tilanteeseen joutuneelle. Itse en oikein löytänyt vastaavia tarinoita netsistä, joista olisi saanut apua. Willan tila kun poikkesi taas kroonisista maksavaurioita sairastavista koirista. Virallinen diagnoosi on tulehdusperäinen akuutti hepatiitti. Eli joko jonkun suolistobakteerin tai kehossa olleen tulehduksen aiheuttama. Se kumpi oli syynä jää varmaankin arvoitukseksi. Näillä näkymin se ei siis liity mitenkään autoimmuuni-tai muihin maksan toimintaa haittaaviin sairauksiin.

Harrastuspuolelta myös hyviä uutisia. Wäinö taituroi pari viikkoa sitten Seinäjoen agilitykisoista itselleen kaksi nollaa sijoituksilla 2. ja 3. Wii taas suoritti tänään hyväksytysti Pirkan nuuskujen peto-testin (perustottis)ja voi siis osallistua tänä keväänä taipparikurssille. Wimpulan kanssa saatiin kovasti kehuja yhteistyöstä ja esimerkillisestä testi suoriutumisesta (seuraaminen, häiriön alla sivulla istuminen, luoksetulo ja nouto). Sen sijaan testin lisänä ollut riistaan tutustuminen ei mennyt putkeen. Ei kiinnostanut ja ei siis nostanut riistaa. Plääh. Täytyy jatkaa motivointia ja kotiharjoituksia miljoona kertaa sulatetun lokkiparan kanssa...;)

Maksa-arvot alaspäin!

Tänään saatiin viimein hyviä uutisia! Eläinlääkäri soitti iltapäivällä ja kävi läpi päivän tutkimukset ja verinäytteistä otetut arvot. Maksa-arvoista alat ja asat olivat lähteneet hyvin laskemaan, mutta afos oli edelleen koholla, mutta pysynyt samassa lukemassa.Ovathan ne vielä viitearvoihin verrattuna satakertaisia, mutta pääasia, että ovat kääntyneet kuitenkin laskuun. CRP arvo oli laskenut jo lähelle viitearvoa 42 (< 31).
ALKP 2000 (23-212)
ALT 798 (10-100)
AST 72 (0-50)

Arvojen lasku kertoo siitä, että antibiootti ja nestehoito tuntuisi tehoavan. Se antaa myös hieman osviittaa siitä, että syy saattaisi olla tulehdusperäinen eikä immunologinen. Mutta katsotaan miten etenee.
Willan yleiskunto on parantunut. Se on virkeä, iloinen pikkukettu ja nukkui yönkin rauhassa. Keltaisuus on merkittävästi vähentynyt, mikä on hyvä merkki. Willa sai luvan olla huomenna kotihoidossa, ainoastaan käydään laittamassa nesteytystä ihon alle samalla, kun Wii käy rokotuksilla. Perjantaina on sitten veriarvokontrolli ja pohditaan hoidon jatkosuunnitelmaa mikäli käännöstä huonompaan ei sitä ennen tapahdu.

Hienoja uutisia. Tosin ei oikein uskalla iloita, kun koko ajan on pelko, että jatkuuko paraneminen vai tuleeko takapakkia... Maksan paraneminen kun tapahtuu hitaasti, mutta käänne pahempaan voi tapahtua nopeasti. Mutta toivotaan, toivotaan että paraneminen jatkuu.Pitäkää peukkuja :)

Isku vasten kasvoja-Willa sairastui

Pitkästä aikaa päivitän blogia. Valitettavasti huomasin, että viimeiset kirjoitukset ovat aikas murheellista luettavaa ja varoituksena, että samalla linjalla jatkuu... On meille paljon hyviä asioita tapahtunut, mutta raksakiireiltä ne ovat jääneet kirjaamatta. Mm. Wäinö valittiin vuoden 2011 Agitolleriksi, Wäinölle myös piirimestaruusjoukkuehopeaa ja tollerimestaruussija 3 ja Tuplaveen pentue täytti 1v.. Lisäksi pääsimme muuttamaan omaan taloon Pirkkalaan, jonka pelloilla on tilaa juoksennella ja oma pieni agikenttä.

Mutta sitten niihin maailman pysäyttäviin surullisiin uutisiin. Willa sairastui viikonloppuna. Kaikki alkoi tavallisilla vatsapöpön kaltaisilla oireilla pe/la yönä- voimakasta oksentelua ja lämpöä. Sunnuntaina Willa ei enään oksentanut, mutta vaikutti väsyneeltä. Maanantaiaamuna heräsin siihen, että oksennusta oli taas tullut. Willan silmänvalkuiaset olivat myös oudon keltaiset.

Saatiin aamulla aika eläinlääkärille, joka huolestui keltaisuudesta heti. Willa otettiin sisään eläinlääkäriin ja siitä otettiin useita eri kokeita ja veriarvoja. Päivällä ell soitti kotiin, että tilanne on vakava. Willalla diagnosoitiin akuutti,vakava maksan toimintahäiriö. Sitä alettiin heti hoitaa nesteytyksellä, Clamovet ja Trikozol antibiooteilla ja glukoosilla. Lisäksi Willa sai pahoinvointilääkettä ja vähän kortisonia pistoksena.
Ell epäili, että kyseessä olisi joko tulehdusperäinen tai immunologinen hepatiitti.Ensin kokeillaan antibiootti ja nesteytyshoitoa päivittäin päiväsairaalassa (yöksi kotiin) ja maksan toimintaa tukevaa ruokaa. Jos maksaarvot eivät lähe laskemaan täytyy ottaa koepala maksasta. Ultrassa maksassa ei kyllä näkynyt mitään kasvaimia tms.

Illalla hain todella apaattisen ja väsyneen koiran kotiin. Yö meni herätessä muutaman tunnin välein juottamaan ja pissittämään Willaa. Tänään aamulla Willa oli kuitenkin pirteämpi. Pikkuketun häntä heilui ja sillä oli selvästi nälkä. Eläinlääkäriin menostakin se oli innoissaan. Itku pääsi kuitenkin kun sain aamun veriarvojen tulokset. Ei juurikaan muutosta parempaan.

20.2.2012 21.2.2012

ALKP 2000 (23-212) =2000
ALT (LAIMENNOKSENA)1354(10-100) >1042 (LAIMENNETTU EDELLEEN))
AST 203 (0-50) <271

Suluissa viitearvot normaalista. ALT ei saatu normaalisti näytteestä, vaan sitä piti laimentaa, jotta tulos saatiin edes aikaiseksi.

Nyt vaan odotellaan. Toivotaan ja rukoillaan, että pikkukettu näkisi mahdollisimman monta uutta päivää ja lähtisi paranemaan! Jos tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa niin ollaan lähtövalmiita helsinkiin. Meidän aina iloinen, kiltti pikkukoira paranethan kuntoon!<3

Kasvattajan painajaisuni-huonoja uutisia

Kuluneet viikot ovat olleet kasvattajana niitä kurjimpia. Willan Wilho poika on sairastellut. Kaikki alkoi jo syyskuussa, ennen pentutreffejä Wilho oireili kuumeella ja tulehdusarvot olivat koholla. Antibioottikuuri paransi oloa hetkellisesti, mutta kuumeilu palasi takaisin. Seuraavaksi ell diagnosoi Wilholla eturauhastulehduksen, koska toinen rauhanen oli selkeästi turvonnut. Wilholle määrättiin tulehdukseen lääkitys ja oireet jälleen helpottivat.Kunnes kuume nousi taas ja Wilho alkoi kannatella päätään kummassa asennossa. Hoitava ell ei kuitenkaan ollut pään asennosta niinkään huolissaan ja taivuteltuaan niskaa ja päätä oli sitä mieltä, ettei viittaa tollereilla yleiseen steriiliin aivokalvontulehdukseen.

Kuumeilu jatkui ja seuraavana viikonloppuna Wilhon kanssa jouduttiin lähtemään päivystykseen, koska alkoi selkeästi olemaan kipeä ja aristamaan niskaansa ja piti päätä hassussa asennossa. Päivystävä ell otti viljelynäytteet tutkittavaksi, että löydettäisiin tulehdukseen auttava lääke. Omistaja alkoi tässä vaiheessa kovasti epäilemään, että mahtaisiko oireet kuitenkin viitata aivokalvontulehdukseen. Päivystävällä lääkärillä ei kyseisestä sairaudesta ja muistakaan autoimmuunisairauksista ollut kokemusta eikä siis oikein osannut diagnosoida siihen suuntaan. Viljely ei antanut vastauksia seuraavalla viikolla, joten päätettiin aloittaa kortisoni todella pienellä annostuksella.Wilhon vointi oli jo huomattavasti parantunut.

Kovasti soiteltiin omistajien kanssa ja pohdittiin Wilhon sairastelua. Mullakaan ei ole kokemusta ai sairauksista, joten vastauksia ja ohjeita piti yrittää onkia eläinlääkäreiltä ja muilta mahdollisilta koiratutuilta. Turusta löytyikin autoimmuunisairauksiin (ja noutajiin) perehtynyt eläinlääkäri T.Illukka, jonka vastaanotolle Wilho vietiin. Illukka otti Wilhon sairastelun selvittämisen asiakseen ja koiruudesta otettiinkin monia testejä. Mm. borrelioosi ja reuma-ja nivel testit olivat kaikki negatiivisia. Selvisi, että ainoa keino selvittää oliko sairauden syynä aivokalvontulehdus oli selkäydinnäytteenotto, jota ei enään tässä vaiheessa voinut tehdä, kun kortisonilääkitys oli aloitettu- harminpaikka! Ja selvisi myös se, että eturauhastulehdukseen oli määrätty sulfaa ja annostus oli liian iso (34kg koiralle, kun Wilhon paino 13kg). Ell Illukan mukaan mys Sulfa saattaa aiheuttaa jäykkyyttä koirassa... Wilhon vointi oli kuitenkin hyvä- koiruus oli jo ihan normaali, joten kortisonia päätettiin jatkaa ja annosta hieman nostettiin.

Nämä epäselvät useat diagnoosit,sairastelun pituus ja oireiden sahaaminen edestakaisin, lääkitykset, 3 eri eläinlääkärin eriävät mielipiteet ja lusikat tässä sopassa sekä lukemattomat kysymykset pyörivät meillä kaikilla päässä. Epätietoisuus sairastelun oikeasta syystä ja arvailut tuntuivat pahalta. Myöskin pelko mahdollisesta turhasta kortisonin syöttämisestä kasvavalla koiralla mietitytti. Muutama viikko kortisonin aloittamisen jälkeen omistajat päättivät kokeilla eläinlääkärin ehdottomaa ainoata keinoa aivokalvontulehduksen mahdollisuuden selvittämiseksi. Eli kortisoni jätetiin pois. Ell mukaan oireet palaavat n. viiden päivän kuluessa, jos kyseessä mahd. on aivokalvontulehdus. Alkuun kaikki näytti lupaavalta. Viikonloppu sujui hyvin ja sunnuntaina ( eli eilen) näin Wilhoa omistajineen ja kaikki oli kunnossa. 4.aamuna eli tänään Wilholle oli noussut taas korkea kuume ja pää oli jälleen hassussa asennossa. Voihan ********!!!! Oireet viittasivat niin vahvasti nyt aivokalvontulehdukseen, että selkäydinnäyte (olisi pitänyt lähteä samantien Hesaan ottamaan) päätettiin jättää ja kortisoni aloitettiin jälleen hieman isommalla annostuksella.

Tuntuu niin pahalta ja harmittaa sanomattoman paljon!!! Todella kurjaa... Onneksi kuitenkin Wilho voi hyvin- kortisoni auttaa ja koira on taas oma itsensä, jos ei oteta lukuun lääkkeen aiheuttamia sivuoireita. Se on pääasia! Ennuste tälläisissä tapauksissa on myös yleensä ihan hyvä, joskus oireet häviävät ensimmäisen kuurin jälkeen, joskus tarvitaan useimpia, mutta yleensä 2 vuotiaana oireet helpottavat.

Wilhosta on otettu verinäytteitä Hannes Lohen tutkimukseen, lähetetty näyte Ana-testiä varten Ruotsiin ja omistajat ovat jo olleetkin yhteydessä tollereiden jalostustoimikuntaan. Ana-testin tuloksia ei olla vielä saatu, mutta Ruotsista kommentoitiin, että yleensä näissä alle 2-vuotiaiden koirien aivokalvontulehdustapauksissa näyte on jostain syystä usein negatiivinen. Mutta testituloksia siis odotellaan.

Mun omiin jalostussuunnitelmiinhan tämä vaikuttaa täysin eli oma narttu Wii, sisaruksineen suljetaan ainakin toistaiseksi jalostuskäytöstä. Kurjaa, mutta elämä on.

Kiitos teille kaikille mukana eläneille, Wilhon ihanille omistajille joiden kanssa ollaan vahvasti eletty tätä murhetta ja pidetty yhteyttä sekä Niinalle, joka on myös ollut vahva tuki, apu ja kuuntelija tässä sopassa. Kovasti vielä rapsutuksia ja tsemppiä rakkaalle lapselle Wilholle! <3

Tuplaveen pentutreffit Vantaalla 25.9

Tässä kuvasatoa pentutreffeistä :) Mukava ja aurinkoinen päivä Vantaalla. Ohjelmassa oli rauniotoimintaa Niinan opastuksella, hakuruutuilua dameilla ja lokin ja sorsan siipien kantamista. Ihana jälleen nähdä melkein vuodenikäisiä pantusia ja heidän omistajiaan :) Kiitos teille ja tietty extara kiitokset Niinalle!!!:)

Mukavina uutisina näin jälkeenpäin vielä agituloksia- Wäinölle tolleriagimestaruuksien 3.sija ja piirimestaruus hopeaa! :)Willa pääsi tulevaksi kaudeksi mukaan Tamskin valmennusryhmään :)